Se on vain unilelu

Tuli ihana syksy ja päiväkodin ja sadekelien alettua huomasimme, että pikkuneidin välikausivarustelu on käynyt pieneksi ja on siten hieman puutteellinen. Prismassa kauppareissulla eksyimme lastenjalkinehyllylle tarkastelemaan seuraavan koon kumisaappaita. Hyllyssä oli vaikka mitä. Kukkasaappaita, pöllösaappaita, tavallisia nokialaisia, crocs -kopioita, Hai-saappaita ja ne the saappaat, eli dinosaurussaappaat. Kun Lily näki hyllyssä dinosaurussaappaat, mitkään muut saappaat eivät yksinkertaisesti sopineet jalkaan. Hienot pöllösaappaatkin painoivat varpaista niin, että "tulee varmaan rakko". Ei siinä auttanut, kun rakon pelossa tyytyä neidin valintaan ja kävellä kaupasta ulos supersiistit dinosaurussaappaat jalassa.

Lilyn päiväkotiryhmä käy vähintään kerran viikossa metsäretkellä. Viimeisimmällä kerralla pikkuneidin hieno (dinosaurus)saapas jäi oksankoloon ja neiti kaatui lyöden hammaskalustonsa puun juureen. Huuli vähän turposi ja hampaisiin kuulemma sattui. Päiväkodin ensiluokkaisen ihanat hoitajat veivät neidin varmuuden vuoksi näytille hammaslääkäriin, jonne pääsi Lilyn unilelu-pupu mukaan, lohtua antamaan. Mitään lohtua Lily ei tosin ollut kaivannut. Hammaslääkärin kehottaessa hoitajaa istumaan tuoliin ja ottamaan Lily syliinsä, Lily katsoi hoitajaa hieman paheksuen, kuin äänettömästi viestittäen, että "älä sinä yritä minun hetkeäni varastaa", kiipesi itsenäisesti hammaslääkärin tuoliin ja alkoi virittelemään aurinkolaseja päähänsä.

Hammastarkastus meni hyvin. Mikään hammas ei heilunut, eikä verenpurkautumia ollut tullut. Tarkastuksen jälkeen hammaslääkäri oli kysynyt Lilyltä, että katsottaisiinko pupunkin hampaat. Lily oli tutkaillut hammaslääkäriä selvästi tämän ammattitaitoa kyseenalaistaen ja todennut, että "heh, se on vain unilelu. Ei se osaa avata suuta."

Kun kotona kysyin, että mitäs se hammaslääkäri sanoi, Lily tiesi kertoa, että "minulle täytyy nyt antaa näkkäriä".

Kolmevuotias ❤

Reilut kolme vuotta sitten näihin aikoihin oltiin Tyksin synnytysosastolla vielä täysin tietämättömiä siitä, mitä tämä pieni ihme tuo tullessaan. Kehitys on kyllä uskomatonta ja nyt meillä on täynnä luonnetta oleva pikkuihminen, joka on höystetty mahtavalla huumorintajulla ja valtavalla määrällä empatiaa.

Lily rakastaa eläimiä. Ihan kaikkia. Kysyin Lilyltä eilen, mistä eläimestä hän pitää eniten. Hän arpoi vähän kissan ja dinosauruksen välillä ja lopulta vastasi tyhjentävästi, että hän pitää kaikista eläimistä. Näin se on. Mikä tahansa eläin, on se sitten hai, yksisarvinen (unicorn, kuten Lily sanoo), kirahvi, hirvi tai mikä tahansa, se kuuluu Lilyn lempieläimiin. Eläinten lisäksi häntä kiehtoo kaikki vähän jännittävä ja pelottava, kuten kummitukset, vampyyrit ja ennen kaikkea hirviöt. Ja ne dinosaurukset.

Lily on todella alkanut ymmärtää ystävien päälle ja hänellä on päiväkodissakin pari kaveria ylitse muiden. Hän pitää käytännössä kaikkia ihmisiä kavereinaan ja saattaa jossain sukujuhlissakin huudahtaa, että "kaverit, katsokaas tätä." Hän rakastaa ihmisiä ja sukulaisia ja viihtyy isoissa porukoissa. Hän on myös mainio keräämään huomiota, eikä juuri jännitä uusissa tilanteissa. Mitä enemmän ihmisiä ympärillä, sen parempi.

Pikkuneiti tykkää laulaa ja hän käy muskarissa kerran viikossa. Nyt syksyllä alkoi muskari siten, että vanhemmat odottavat ulkopuolella, ennen kun sinne mentiin vanhempien kanssa. Ensimmäisellä kerralla äidit menivät lapsineen sisään huoneeseen ja yhtäkkiä kuulemma kaikille äideille tuli pissahätä ja he vaivihkaa hilpaisivat paikalta. Lily oli vain lykännyt piponsa Isännälle, todennut "heippa" ja marssinut sisään. Muskaripupu onkin sellainen kaveri, jota odotetaan usein aika paljon ja siitä riittää paljon juttua.

Mufasa on Lilyn bestis. Kun Lily menee nukkumaan, Mufasa menee lähes aina sänkyyn hänen viereensä. Myös yöllä Mufasa hakeutuu käytännössä aina Lilyn viereen. Välillä ne toki leikkivätkin keskenään (=Lily juoksee Mufasan perässä dinosaurus kädessä ja ärjyy), mutta enemmän Mufasa pitää rauhallisista hetkistä, jolloin näkee turvalliseksi hakeutua pikkuneidin kylkeen kiinni nukkumaan. Joskus Lily tarvitsee kylläkin omaa tilaa ja hän ajaa Mufasan pois. Mindy on huomattavasti Mufasaa herkempi ja pysyttelee usein Lilyn ulottumattomissa. Mindy on tosin alkanut hakeutua myös Lilyn lähettyville ja pakoon juoksemisen sijaan läppää Lilya tassullaan, jos Lily ei ymmärrä Mindyn sanatonta viestintää. Mindy onkin Lilyn sanojen mukaan "vähän äksy".

Kaiken kaikkiaan uskomatonta, mikä tyyppi siitä pienestä nyytistä on tullut. Hän ei todellakaan ole enää vauva, vaan hän on ihan oikea pieni ihminen, jonka kanssa voi jutella henkeviä, pelata pelejä ja naureskella vitseille. Ja ennen kaikkea hän on ihan tajuttoman rakas! ♥