Tuli ihana syksy ja päiväkodin ja sadekelien alettua huomasimme, että pikkuneidin välikausivarustelu on käynyt pieneksi ja on siten hieman puutteellinen. Prismassa kauppareissulla eksyimme lastenjalkinehyllylle tarkastelemaan seuraavan koon kumisaappaita. Hyllyssä oli vaikka mitä. Kukkasaappaita, pöllösaappaita, tavallisia nokialaisia, crocs -kopioita, Hai-saappaita ja ne the saappaat, eli dinosaurussaappaat. Kun Lily näki hyllyssä dinosaurussaappaat, mitkään muut saappaat eivät yksinkertaisesti sopineet jalkaan. Hienot pöllösaappaatkin painoivat varpaista niin, että "tulee varmaan rakko". Ei siinä auttanut, kun rakon pelossa tyytyä neidin valintaan ja kävellä kaupasta ulos supersiistit dinosaurussaappaat jalassa.
Lilyn päiväkotiryhmä käy vähintään kerran viikossa metsäretkellä. Viimeisimmällä kerralla pikkuneidin hieno (dinosaurus)saapas jäi oksankoloon ja neiti kaatui lyöden hammaskalustonsa puun juureen. Huuli vähän turposi ja hampaisiin kuulemma sattui. Päiväkodin ensiluokkaisen ihanat hoitajat veivät neidin varmuuden vuoksi näytille hammaslääkäriin, jonne pääsi Lilyn unilelu-pupu mukaan, lohtua antamaan. Mitään lohtua Lily ei tosin ollut kaivannut. Hammaslääkärin kehottaessa hoitajaa istumaan tuoliin ja ottamaan Lily syliinsä, Lily katsoi hoitajaa hieman paheksuen, kuin äänettömästi viestittäen, että "älä sinä yritä minun hetkeäni varastaa", kiipesi itsenäisesti hammaslääkärin tuoliin ja alkoi virittelemään aurinkolaseja päähänsä.
Hammastarkastus meni hyvin. Mikään hammas ei heilunut, eikä verenpurkautumia ollut tullut. Tarkastuksen jälkeen hammaslääkäri oli kysynyt Lilyltä, että katsottaisiinko pupunkin hampaat. Lily oli tutkaillut hammaslääkäriä selvästi tämän ammattitaitoa kyseenalaistaen ja todennut, että "heh, se on vain unilelu. Ei se osaa avata suuta."
Kun kotona kysyin, että mitäs se hammaslääkäri sanoi, Lily tiesi kertoa, että "minulle täytyy nyt antaa näkkäriä".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti