The end of an era

Kuukausi muuton keskellä alkaa olla lopuillaan. Siitä lähtien, kun sain tietää työpaikasta ja muutosta, on tavaroita viety joka perjantai Raumalle väliaikaissäilytykseen. Tänään on viimeinen muuttopäivä, ja tänään muutetaan (toivottavasti) kaikki loput tavarat. Tänään saadaan myös avaimet uuteen, joskin väliaikaiseen kotiin.

Lähtökohtia

Television muuttoa.

Päällimmäiset tunteet? Haikeus.

Tänään on myös viimeinen työpäivä. Olen ollut vajaan vuoden töissä vakuutusalalla. Sen lisäksi, että olen oppinu ihan hirveästi, olen saanut tehdä töitä erittäin ihanassa ja tiiviissä työporukassa ja todella mielenkiintoisten työtehtävien parissa. Lakisääteiset kahvitauot on pidetty kerran kuussa, mutta niitä ei ole juuri kaivattukaan. Töitä on riittänyt ja töihin on ollut aina mukava mennä. Tänään siirrän auki olevat vahingot kollegalle, laitan viimeiset päätökset menemään ja jätän kulkuluvan lähtiessäni aulaan. Enää ei tarvitse mennä töihin junalla ja metrolla, eikä junaliikenteen tai metron häiriöt vaikuta enää tämän päivän jälkeen arkeeni. Ei enää Helsingin aamuruhkia, eikä kiireistä ihmispaljoutta. Jotenkin tavalla sitäkin tulee ikävä.

Kaupungin aamuhälinää

Tänään on myös viimeinen päiväkotipäivä. Lilja on saanut tähänastisen varhaiskasvatuksenta ehkä maailmankaikkeuden ihanimmassa päiväkodissa, Patotien päiväkodissa. Siellä on ollut aivan ihanat aikuiset, mieluista tekemistä ja hyvin toimiva yhteistyö kodin ja päiväkodin välissä. On ollut lastenkonsertteja, teatteriesityksiä, metsäretkiä, ”dinosaurusteemoja”  ja ties mitä mieluista puuhaa. Tästä päiväkodista on kyllä vaikea pistää paremmaksi. Liljalla on ollut aivan ihanat hoitajat, jotka ovat huolehtineet hänestä niin hyvin. Toivottavasti ei ole viimeinen kerta, kun pikkuneiti näkee nämä ihmiset. Heitä tulee kova ikävä.

Tänne jää myös ystäviä, kotikulmia ja muistoja. Paljon ja hirmuinen määrä. Tänne jää tutuksi tulleita ravintoloita, meidän lähipizzeria, josta ei varmasti saa lainmukaisia pizzoja, arkiset junamatkat, lähimetsä, jota maakuntalaisena pidän enemmänkin leikkimetsänä, suuret viherpuistot ja lähellä oleva lentokenttä. Tänne jää se ainoa koti, jonka Lilja elämänsä ajaltaan muistaa.

Tämä on yhden aikakauden loppu. Seuraava on ihan kulman takana.
Hyvästi Vantaa. Se kamala ja ihana kaupunki, jossa ei ole keskustaa.