Eletään raskausviikkoja 39+2. Mies on lähtenyt töihin ja vienyt esikoisen kouluun ja kuopuksen päiväkotiin. Lämmitän taloa polttopuilla ja päätän täyttää sisävarastot ja lähden hakemaan puuhuoneesta pihan toiselta puolelta puita. Siinä erinäisten tapahtumien päätteeksi liukastun puuhuoneen edessä olevalla luiskalla ja kaadun suoraan eteenpäin. Sain käsillä aika hyvin vastaan ja tuntui, että kaaduin enimmäkseen rintakehälle, mutta pelästyin toki melko paljon. Vauva tuntui parhaillaan nukkuvan, joten menin kiireesti sisälle syömään jotain makeaa, sillä makean syöminen usein provosoi vauvaa liikkumaan. Söin jogurtin ja se auttoi, vauva liikkui normaaliin tapaan hyvin aktiivisesti, joten päätin odottaa iltapäivän neuvolakäyntiä.
Mitään poikkeavaa ei vauvan liikkeissä päivällä tuntunut, mutta neuvolasta lähettivät heti Poriin äitiyspolille tsekattavaksi. Hain kuopuksen päiväkodista, vein kotiin miehelle ja lähdin siskoni seurassa taas kohti Poria. Tuntui, että koko loppuraskauden olin käynyt Porissa vähän väliä, joten nämä toistuvat, turhalta tuntuvat Pori-visiitit, joista tuli aina poliklinikkakäyntilasku perässä, alkoivat olla todella turhauttavia. Tottakai sinne kuitenkin mentiin, kun sitä suositeltiin.
Menimme synnärin puolelle, sillä äitiyspoli oli jo kiinni. Olin ensin käyrillä reilut puoli tuntia. Käyrässä ei ollut poikkeavaa ja verikokeen (joku kuulemma hullun arvokas feonataalihemoglobiini-näyte) jälkeen tuli vielä lääkäri ultraamaan. Vauvalla ei kaatumisen johdosta vaikuttanut olevan mitään hätää. Ultran alkuun lääkäri totesi, että "täällä on hyvin vettä." Ihmettelin siinä ääneen, että täällä Satasairaalassa joka kerta todetaan, että hyvin on vettä ja viime raskaudessa alettiin loppua kohden sanomaan, että kun vettä on niin todella paljon. Lääkäri sanoi, että se on hyvä että on vettä reilusti, sillä liian vähäinen määrä vettä on ongelmallisempi tilanne. Hän alkoi tekemään AFI-mittausta, eli mittaamaan niitä "lapsivesilammikoita" ja pian ilme kiristyi ja hän totesi, että täällä on kyllä ihan poikkeavan paljon tätä vettä. AFI oli 33 mitälie-yksikköä. Lääkäri tiedusteli, että olisinko kovin pahoillani, jos hän jättäisi minut osastolle yöksi. Minulla ei ollut yhtään mitään tavaroita mukana ja kotiin tuntui jäävän kaaos, joten toivoin pääseväni vielä yöksi kotiin. Pääsin siis kotiin, mutta seuraavana aamuna piti olla yhdeksältä äitiyspolilla jatkotutkimuksissa.
Liiallisessa lapsivesimäärässä on ilmeisesti se ongelma, että ensinnäkin kun vauva ei ole laskeutunut, jos synnytys käynnistyy vesien menolla, niin on riski että napanuora luiskahtaa ulos ja vauvan pää tukkii sen laskeutuessaan kohdunsuulle vesien menon myötä. Tällöin jonkun pitäisi painaa vauvan päätä ylöspäin ja sitten on jo kiire sairaalaan. Sain siis varoituksen, että jos vedet menevät yön aikana, pitää pysyä vaakatasossa ja tulla piipaa-autolla sairaalaan. Ja jos napanuora luiskahtaa, miehen pitää painaa vauvan päätä ylöspäin, kunnes apua saadaan. Lisäksi, kun vettä on paljon, vauva pääsee hyvin liikkumaan ja pyörimään mahassa. Tämä meidänkin tapaus on jo kertaalleen käännetty perätilasta pää alaspäin ja hän on sen jälkeen vielä kääntynyt poikkitilaan ja pää alaspäin. Jos siis vauva kääntyy poikkitilaan ja vedet menevät, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin sektio. Näillä tiedoilla menin kotiin. Mies oli kovasti tyytyväinen saamistaan ohjeista ja nukkui sormet ristissä, että vedet pysyisivät yön yli sisällä.
Mietimme, millä kokoonpanolla aamulla Poriin lähtisimme ja selvittelimme erinäisiä vaihtoehtoja kuopuksen hoidon järjestämisen suhteen. Aamulla soitimme päiväkotiin, joka lupasi ottaa kuopuksen hoitoon, vaikka hänellä ei hoitopäivää ollut siihen sovittu. Mies otti lomapäivän ja lähti aamulla mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti