Laskettu aika on vajaan viikon päästä. Tänään on 39+1. Tämä on kolmas synnytykseen päätyvä raskaus. Keskenmenoja on takana kaikkinensa saman verran. Tällä kertaa olen lähes alusta lähtien ollut melko kypsä vallitsevaan oloon. Heti raskauden alkuun alkanut lantionpohjan palautumattomuus ja liitoskivut veivät alkuraskaudesta alkaen mahdollisuuden liikuntaan, kuten juoksulenkkeihin. Pitkin raskautta on ollut enemmän ja vähemmän kipuja ja vaivoja, jotka näin loppua kohden alkavat olla jo aika ultimaattisen uuvuttavia. Vatsan koko on jäätävä, liikkuminen haastavaa, närästys loputonta ja nivuskivut todella ikäviä. Ei onneksi enää kauaa.
Meillä oli hieman jännät paikat, kun miniherra todettiin kokokontrolliultrassa olevan poikkitilassa. Seuraavassa tarjontakontrollissa hän oli kääntynyt perätilaan. Miniherra käännettiin 37+0 ja viikon päästä hän oli jälleen kääntynyt poikkitilaan. Kontrollin yhteydessä 38+3 etukäteen ilmoitettiin, että mikäli miniherra ei ole raivotarjonnassa, synnytys mielellään käännön yhteydessä käynnistetään, jotta ei kävisi niin, että miniherra on vesienmenon aikaan poikkitilassa. Onni onnettomuudessa hän oli siellä nätisti pää lantiossa, eikä tarvetta käynnistykselle ollut! Toivon todella, että tämä synnytys lähtisi luonnollisesti käyntiin ja saisin kokea synnytyksen ilman aiemmissa synnytyksissä mukana ollutta oksitosiinitippaa.
Muutoin tämä raskaus on mennyt melko samojen sääntöjen mukaan, kun pikkuveikan odotus, eli poikaraskaudet ovat olleet keskenään hyvin samankaltaiset ja tyttöraskaus täysin erilainen. Kun "tyttöraskaudessa" voin todella pahoin puolet raskausajasta, mutta loppuraskaus oli energistä ja hyvää aikaa, näissä "poikaraskauksissa" alkupahoinvointi on loppunut lyhyeen, mutta vaivat, kivut ja tuskaisuus on ollut viimeisen trimesterin ajan kamalaa. Näissä molemmissa minulla on muun muassa ollut todella tuskastuttavaa hengenahdistusta ja kamalaa närästystä koko viimeisen trimesterin ajan.
Onneksi loppu alkaa jo väistämättä olla aika lähellä. Tässä kohtaa tuntuu siltä, että parilla-kolmella viikolla ei ole enää mitään merkitystä, että sen puolen sillä ei ole niin merkitystä syntyykö miniherra ennen vai jälkeen lasketun ajan. Laskettu aika on siis 9.12. Odotan niin sitä, että taivun keskivartalosta, pystyn syömään vielä illalla ilman vääjäämätöntä nukahtamista häiritsevää närästystä ja että voin taas vihdoin nukkua vaihtelevissa asennoissa. Hartiat ja kyljet alkavat olla hyvin loppu kylkiasennossa nukkumisesta ja kääntyminen on sekä vaikeaa, että kivuliasta. Ja olisihan se ihanaa pystyä pukemaan pikkuveikka ilman ähinöitä ja kävellä rappuset ylös ilman, että välissä pitää pysähtyä keräämään voimia.
Odotan myös sitä, että pääsen takaisin lenkkipoluille juoksemaan ja opettamaan koiraa juoksuvyöhön. Toki, tämä ei ihan lähiaikoina tule tapahtumaan, sillä pikkuveikan synnytyksen jälkeen pääsin juoksulenkille palautumisen puolesta vasta 9 kuukauden jälkeen. Mutta eiköhän tämäkin aika vielä joskus koita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti