Vuosikatsaus 2019

Muutoksien vuosi, etten sanoisi. Viimeisen vuoden aikana on ehkä tapahtunut enemmän, kuin yhdenkään toisen vuoden aikana. Ikinä.

Vuosi sitten syksyllä jatkui koulu. Nyt siitä tuntuu olevan jo uskomattoman pitkä aika. Näihin aikoihin tein varmaan viimeisen oikeusnotaarin tutkintoon kuuluvan tentin. Olin vakuutusyhtiössä töissä opintojen ohella, tein oikeustieteen maisterin tutkintoon kuuluvia kursseja ja aloitin perhe- ja jäämistöoikeuden graduprojektissa. Seurailin sivusilmällä mahdollisia Raumalla vapautuvia työpaikkoja, enemmän ja vähemmän tosissani. Lokakuussa silmiini osui ehkä paras mahdollinen työpaikka, nimenomaan perhe- ja jäämistöoikeuden oikeudenalalla. Hain paikkaa, kävin haastattelussa ja soveltuvuuskokeessa, ja lokakuun viimeisenä päivänä sain tietää, että sain paikan. Vantaan asunto irtisanottiin samana päivänä ja asunnon etsiminen Raumalta alkoi.

Marraskuu oli aika hektistä. Olin arkipäivät Lilyn kanssa kaksin, kävin töissä, tein projektiseminaarityötä ja kotona pakkasin tavaroita muuttoa varten. Viikonloppuisin vietiin muuttokuorma Raumalle ja taas maanantaisin jäin Lilyn kanssa kaksin. Otin oikeusnotaarin paperit ulos ja joulukuun alussa heti muuttoviikonloppua seuraavana maanantaina alkoi uusi työ Raumalla. Joulukuu meni pitkälti uuden työn opiskelussa ja joitain pakollisia koulujuttuja tehdessä. Joulun lähestyessä voimat oli ihan loppu. Onneksi olimme varanneet jouluksi 10 päivän etelänmatkan jo hyvissä ajoin keväällä, joten hetken erkaantuminen arjesta, koulusta ja uudesta työstä oli välttämätöntä. Ja loma todellakin oli siinä vaiheessa paikallaan.

Vuoden alussa tein heti uuden työn ohella päiväreissuja Helsinkiin opintojen vuoksi. Viikonloput tein aamusta aamuyöhön gradua. helmikuun puolessa välissä palautin gradun ja valmistuin oikeustieteen maisteriksi 12.3.2019. Valmistuin tiedekunnasta siis alle kolmessa vuodessa. Edelleen tuntuu oudolta istua illalla kotona ja katsoa telkkaria, sillä on jäänyt hieman päälle syyllinen olo siitä, että jotain parempaakin tekemistä voisi olla. Valmistumisesta tuntuu olevan jo ikuisuus, vaikka eihän siitä ole kuin vajaat puoli vuotta. Onneksi tällä alalla ei koskaan ole valmis ja oppimista kyllä riittää.

Vastikään ostin rivitalonpätkän ja muutin Lilyn kanssa sinne.  Lily oli tietysti innoissaan uudesta kodista ja hän on alusta asti sisäistänyt hyvin, että hänellä on nyt kaksi kotia. En tiedä minkälaista tunnetta tästä elämänmuutoksesta odotin, mutta mikään ei tunnu muuttuneen. Arki on täysin samanlaista, Lily ei ole ihmetellyt oikeastaan mitään ja olemme edelleen Isännän kanssa paljon yhteyksissä. Mikään tosiaan ei tunnu muuttuneen ja se on tässä koko muutoksessa ehkä kaikkein lohdullisin asia. Sellaista tunnetta salaisesti toivoin ja siltä se toistaiseksi on tuntunutkin.

Aamulla kun vein Lilyä päiväkotiin, kerroin, että minulla on tänään syntymäpäivä.
Lily: "Ai ihan tällä päivälläkö?"
Äiti: "Ihan tänään kyllä."
L: "Minä... Minä haluaisin ostaa sinulle sellaisen syntymäpäivälahjan!"
Ä: "Ai jaa! Millasen lahjan haluaisit ostaa?"
L: "No sellasen... Sellasen ihan ikioman lelun sinulle."
Ä: "Millasen lelun sä sitten ostaisit?"
L: "No vaikka sellasen karjuvan."
Hetken hiljaisuus.
Ä: "Tiedätkö, kiva ajatus, mutta en minä tarvitse syntymäpäivälahjaa. Olen jo saanut parhaan syntymäpäivälahjan ikinä, eikä mikään lahja voi ikinä olla parempi."
L: "Ai minkä?"
Ä: "Sinut!"
Hetken hiljaisuus.
L: "Voi äiti. Olipa ihanasti sanottu."

Näihin ajatuksiin ja näihin tunnelmiin. Minulla on parasta, mitä ikinä toivoa saattaa. ♥