2 vuotiaan hitit osa 1

Lili on aivan käsittämättömän ihanassa iässä. On ihan käsittämätöntä kuinka joka päivä hän oppii ja ymmärtää uutta ja pystyy jo ihan selvästi sanomaan mitä haluaa ja kertomaan asiansa. Aina ei äiti tosin ihan ymmärrä, mutta usein kyllä jälkiviisaus sitten viimeistään auttaa oivaltamaan, mitä pikkuneiti yritti kertoa. Niitä sanoja tulee päivittäin niin paljon uusia ja kun kaikki tulee taapero-aksentilla, ei vaan voi pysyä ihan mukana. Ajattelinkin listata tähän jotain pikkuneidin hittejä ja joitain huteja, jos vaan suinkin keksin.

Eläimet [emälet]
Ne ovat olleet aina Lilille tosi lähellä sydäntä. Päiväkodissakin neiti kuulemma usein laittaa "emäliä vieleen" eli eläimiä riviin. Lili oli ihan käsittämättömän fiiliksissä, kun käytiin Haltialan kotieläintilalla. Sinne mentäessä puhuttiin, että siellä on eläimiä ja kysyttiin, mitä Lili haluaisi siellä nähdä. Kuulemma dinosauruksen. Vaikka Isännän kertoman mukaan dinosaurukset katosivat siltä seudulta jokunen miljoona vuotta sitten, edelleen Lili muistaa, kuinka siellä oli vuohi [uhvi], kanoja [tana], lampaita [llammas], lehmiä [ehmä] ja poni [poni]. Muutenkin kotieläimet tuntuvat olevan kaikkein siisteimpiä, kissat ja koirat on jo vähän nähty. Pehmoleluista kaikkein tärkeimmät on unilelulammas [patta] ja Nalle Puhin tiikeri [iikeji]. Ilman niitä ei voi nukkua. Eläinleluista Lili yleisestikin kiinnostuu eniten ja joka leikissä tuntuu olevan joku eläin mukana. Aina kun neiti saa itse valita vaatteensa, kyseessä on aina kissapaita tai pupupaita.
Pappan luona on keltainen ankkapehmo, joka Lili kutsui jostain syystä Pingviiniksi. Lili löysi sen peiton alta ja huudahti iloisesti: "PINNIINI!"
Äiti: "Se on ankka."
Lili: "Joo, antta."
Äiti: "Vai onko se ankka, jonka nimi on Pingviini?"
Lili: "JOOOO!! PINNIINIANTTA!!"

Musiikki [ustiitti]
Lili lauleskelee jatkuvasti. Musiikkia hän laittaa itse soimaan Spotifysta ja tykkää tosi paljon kun lauletaan. Hän osaa hirmuisesti myös laululeikkejä, joita päiväkodissa on opittu ja myös tunteella laulaminen onnistuu. Aina, kun jossain näkyy tähtikuvio, alkaa "tuuti, tuuti, täätönen" ja heinäsirkkakin [einäsiitta] soittelee suhteellisen usein viulua [iu'ua]. Missä tahansa tilanteessa toimii Old MacDonald had a farm ja Three Little Kittens, eli myös englanninkieliset lastenlaulut toimivat erinomaisesti. Kerran kun Isäntä oli poissa, tultiin Lilin kanssa illalla autolla kylästä kotiin. Kotipihalla alkoi kauhea huuto, kun avasin Lilin turvavyön ja hän yritti vaan vetää niitä takaisin. Kysyin, että mikä on ja vastaus oli jotakuinkin "ustiitti ustiitti". Kysyin, että "musiikkiako haluat kuulla" jolloin Lili rauhoittui ja vastasi: "joo". Ehdotin, että mentäisiin sisälle kuuntelemaan mutta se ei käynyt. "Haluatko sitten ajella ympäriinsä ja kuunnella musiikkia?" "JOO". Ei muuta kun turvavyöt kiinni, musiikki takaisin päälle ja ajelemaan runtua. Käytiin Hesestä hakemassa iltapalaranut ja jäätelö, jotka syötiin vielä autossa musiikkia kuunnellen ennen kun mentiin suosiolla sisälle. Joskus on vaan kiva ajella ympäriinsä ja kuunnella musiikkia.

Pipsa possu [pissa possu]
Miten monta kertaa lapsi jaksaa katsoa läpi samaa ohjelmaa? Loputtomasti. Pipsa possu on vienyt lapseni mukanaan ja se voisi kuluttaa lukemattomia tunteja Pipsan seurassa. Loppua ei varmasti tulisi. Pipsa possun myötä Lili myös pomppii tunteella vesilätäköissä. Voisi se lempiohjelma onneksi pahempiki olla.

Pulla [pulla]
Voi pulla. Se toimii aina. Missä vaan, milloin vaan. Mummun pulla, mamman pulla, kaupan pulla, kanelipulla... Kunhan on pulla. Tänäänkin sain "juuri ja juuri" Lilin ylipuhuttu lähistön ostoskeskukseen kahville. Lili meinasi, että eeei, kun puistoon. Kerroin että kun mennään kahville niin siellä on pullaa. Homma oli sillä taputeltu. "Minne mennään?" "Kaaville". Kerran oltiin käymässä mummulassa (Lilin isomummula) ja Lili jäi sinne ihan hetkeksi ilman äidin vahtivaa silmää, kun kävin kaupassa. Takaisin tullessani Lili suurinpiirtein pyöri ruokapöydästä pois ja isomummu totesi: "voitko kuvitella, se söi NELJÄ pullaa." Neljännen jälkeen Lili ei ollut enää pyytänyt lisää pullaa.

Rakas [tatas]
Omassa sarjassaan on vielä ne ihanan ihanat hellyyden hetket. Lili on oikeen sylivauva ja olisi varmaan aina sylissä katsomassa Pipsa possua, jos saisi itse valita mitä haluaa tehdä. Päiväkodista kun menee hakemaan, Lili juoksee aina syliin, halaa, ottaa poskista kiinni ja katsoo silmiin leveä hymy naamallaan ja halaa taas. Sylissä on aina hyvä olla. Yhtenä iltana pikkuneitiä nukuttaessani makasin sängyssä Lilin vieressä ja näyttelin nukkuvaa. Yhtäkkiä Lili alkoi silittää poskeani ja kuiskasi: "tatas". <3

Syysmurros

Tiedättekö, olen niin moneen kertaan alkanut kirjoittaa tänne jotain tässä syksyn aikana, mutta niin monta kertaa jättänyt kirjoituksen kesken, poistanut sen tai sitten vaan jättänyt julkaisematta. Syynä tähän on ollut kirjoituksen jo lähtökohtaisesti negatiivinen sävy.

Syksy on ollut lievästi sanottuna rankka. Pahin on ollut kesän ja syksyn murroksesta aiheutunut paine. On tullut niin konkreettisesti ilmi, mitä tarkoittaa henkinen paine ja stressi. Kesällä tein töitä ja olin Lilin kanssa siten, että menin töihin seitsemäksi ja pääsin kolmelta. Työt jäivät sinne ja niitä ei loppupäivänä enää juuri mietitty. Siitä päivästä, kun tulin takaisin pääkaupunkiseudulle, se alkoi. Opinnot alkoivat samanmoisella tömähdyksellä, kun joku olisi lekalla päähän lyönyt. Siitä se lähti.

Seuraavat kaksi viikkoa en saanut nukuttua. Väsytti ihan jumalattomasti, mutta uni ei tullut. Välillä oli pakko mennä vierashuoneeseen nukkumaan, kun kaikki pienetkin hengitysäänet tuntuivat niin ärsyttäviltä siinä unettomuutta vatvoessa. Välillä mietin, että missä vaiheessa ihminen vaan kuolee, kun ei saa nukuttua. Eräs opiskelukaverini onnistuneesti lohdutti, että kyllä ihminen kuulemma sitten nukkuu, kun se on tarpeeksi väsynyt. Ihan oikeasti. Maailmanennätys valvomisessa on kuulemma jotain kaksi viikkoa tai jotain.

Se onneksi helpotti, vaikka nukahtaminen hieman melatoniinia tarvitsikin. Edelleen nukahtaminen on hieman hankalaa, mutta nyt sentään nukahdettuani saan yöllä nukuttua.

Alku on aina hankalaa, ne sanoo. Niin se oli nytkin. Suurin ongelma oli se, että kesällä jätin koko stressaavan opiskeluajan unholaan ja elin vain siinä hyvin täsmällisessä, rutiininomaisessa ja stressittömässä elämässä. Kun oli aika palata, palautuminen ei onnistunut kovinkaan helposti. Vaikka tämänhetkinen työmäärä koulussa on moninkertainen verrattuna alkusyksyiseen, elämä on huomattavasti helpompaa, kun on jo päässyt siihen krooniseen stressitilaan. Siihen jossa ulkopuoliset ärsykkeet eivät enää sekoita joka kerta koko pakkaa. Tottumiskysymys siis.

Entäs nyt? Työmäärä on valtava, mutta siitä voin osittain syyttää vain itseäni. Keväällä tuli tehtyä ylimääräisiä kursseja, joiden suoritusaika olisi vasta nyt. Nyt on siis pakko ottaa ylimääräisiä kursseja ja nälkä kasvaa syödessä. Kuitenkin tekeminen maistuu hyvältä ja opinnot pääasiallisesti kiinnostavat, vaikka koko opiskelua lievästi sanottuna vaikeuttaa Helsingin yliopistoa mylläävä Iso pyörä-tutkintouudistus, joka professorien sanoman mukaisesti on pahin sekasotku, mitä he ovat uransa aikana kokeneet. Vaikeuksista ja opintojen suunnittelusta huolimatta tällä hetkellä suorituksessa ovat yhteisö-, arvopaperimarkkina ja tilinpäätösoikeus, markkina-, immateriaali- ja kuluttajaoikeus, vero-oikeus, rikosoikeus ja perhe- ja jäämistöoikeuden seminaari. Kyllä tässä tekemistä riittää ja mielenkiinnolla odotan, miten tästä ihminen selviää. Kyllä sitä nuorena jaksaa, eikös?