Ihana kevät, kamala iho

Kuten aiemmin jo totesin, on itseäni vaivannut viimeaikoina taas iho. Pahin on silmäluomet, jotka ovat vaivanneet jo monta kuukautta. Ne ovat punaset, kiristävät, kuivat ja ohuet kuin silkkipaperi. Varasin vastikään extempore ihotautilääkäriajan seuraavalle päivälle, kun meni hermo vaivaan lopullisesti. Mikään ei siihen auta.

Hyvän ihotautilääkärin löytäminen on aina vähän ydinfysiikkaa. Olen kuitenkin todennut, että huonokin ihotautilääkäri on parempi, kuin yleislääkäri, sillä iho tuntuu olevan sellainen, että jos se on jotain muuta kuin perusihottumaa, mihin hydrokortisoni ei auta, ei osaa auttaa yleislääkärikään. Suosittelen todella lämpimästi kaikille minkä laatuisista iho-ongelmista tahansa kärsiville ihotauteihin erikoistunutta tai erikoistuvaa lääkäriä.

Kuitenkin. Selasin pääkaupunkiseudun eri yksityisten terveysasemien tarjontaa ihotautilääkäreistä ymmärtämättä niistä juurikaan mitään. Yksikään nimi ei ollut tuttu. Googlasin yksinkertaisesti vain "hyvä ihotautilääkäri" ja sain auki jonkun ah niin luotettavan suomi24-keskustelun, jossa silmiin osui kaksi nimeä. Huomasin toisen niistä olevan juuri henkilö, jonka vastaanotto minulla oli yhdellä välilehdellä auki. Hannu-Pekka Happonen oli tämä nimi. Aika oli vain 15 minuutin aika, mutta vaikka se tuntui kovin lyhyeltä, varasin ajan joka tapauksessa.

Olin paikalla hyvissä ajoin. Aikani oli 10.45 ja 10.27 lääkärini kutsui toisen asiakkaan sisään. Aika tarkkaan neljän minuutin kuluttua, 10.31 tämä edellinen asiakas astui ulos huoneesta rauhallisesti ja tyytyväisen näköisenä. Hieman ihmettelin. 10.33 minut kutsuttiin sisään. Olin huoneessa noin 4-5 minuuttia ja sain silmäluomilleni diagnoosin (joku naisille ilmeisen yleinen, hieman hankalahoitoinen kevätajan ongelma, joka paranee ultracortenolilla ja kesäauringolla, Protopicia jatkohoidoksi), ihostani tulkinnan (pintakuiva iho, jonka epäpuhtaudet on helposti hoidettavissa isotretinoiinilla) sekä vastauksen jo pitkään minua häirinneisiin kummallisiin raskausaikana ilmenneisiin ihomuutoksiin. Nämä muutoksen ovat hieman kuin luomia, mutta ihon värisiä ja ne voi nypätä pois, toki hieman kivuliaasti ja pienen verenvuodon saattelemana. Ne ovat kuulemma vanhuuden luomia, helposti laserilla poistettavia. Poistamiseen menee kuulemma pari minuuttia, ne saa kaikki pois (niitä on kymmeniä) ja ne ovat kuulemma pienin ongelmistani. Niitä on siis myös silmäluomissa, josta ne kuulemma kannattaa poistaa ihon hieman parannuttua, sillä ne kuulemma saattavat jopa ylläpitää ja aiheuttaa ihottumaa.

Täytyy kyllä sanoa, että elämäni tehokkain vajaa viisiminuuttinen. Lääkäri oli todella ammattitaitoisen oloinen ja Tehokas isolla T:llä. Olin koko lääkäriasemalta ulkona jo ennen, kun minulla piti edes olla lääkäriaika. Hannu-Pekka Happoselle kiitokset ja todella lämpimät suosittelut kyseisen lääkärin osalta!

Kevätsairastelua

Tiedättekö sen tilanteen, kun koko sakki on ollut koko kevään terveenä? Sitten yhtäkkiä flunssa ja erilaiset ihottumat yllättävät perheen naisväen. Kun ensimmäisestä flunssasta päästään, siitä jää pikkuneidille yskä. Yskä joka ei lähde millään, mutta joka kohta saa jo kaverikseen flunssa numero kakkosen. Kun neiti muutaman viikon sairastelun jälkeen edelleen hinkkaa räkäistä nenää hihaansa viiden minuutin välein, Isäntä kertoo, että hänellä on kädessä ikävä finni.

Onneksi Isäntä on ruokapöydässä T-paidassa ja huomioni osuu kirkkaan punaiseen renkaaseen sen finnin ympärillä. Ihmettelin sitä hetken ääneen ja ehdotin Isännälle, josko sitä pitäisi lähteä näyttämään jonnekin. Se on kuulemma vain finni. Varmaan viisi sekuntia vierähti, kun Isäntä kättään ihmetteli ja totesi siinä olevan "hassu punainen juova".

Kerroin hänelle sen olevan verenmyrkytys. Sain vastaukseksi hymähdyksen ja hörähdyksen. Googlasin aiheesta kuvamateriaalia ja luettuani Terveyskirjaston artikkelin aiheesta, Isäntä uskoi, että on paras soittaa työterveyshuoltoon ja hakea siihen antibioottikuuri ennen, kun yleiskunto heikkenee ja imusolmukkeet kipeytyvät.

Flunssaa, toinen kierros flunssaa, jatkuvaa ärsyttävää ja kutiavaa ihottumaa, imusuonitulehdusta (toiselta nimeltään "verenmyrkytys") ja mitä sitä vielä mahtaa tulla? Onneksi sairastelu ei ole (vielä) läheskään yhtä pahaa, kuin viime syksynä, kun pikkuneiti aloitti päiväkodin.

Kevään nollahetki

Tänään oli perhe- ja jäämistöoikeuden tentti ja sen kunniaksi päätin korkata oluen ja kirjoitella blogia. Kyseessä oli lakikirjatentti ja tenttiä tehdessä vierähti neljä tuntia. Tulokset tulee kuukauden päästä, joten niitäkään ei voi vielä murehtia. Huomenna alkaa työoikeus ja kansainvälinen oikeus, joten ei tässä kauheasti ehdi juurillaan levätä. Mutta jos nyt tuo yksi olut ja yksi ilta ilman kirjaa...

Me oltiin onnettomuudessa viikko sitten. Ajettiin (minä ajoin) ykköstietä Raumalle päin ja Paimion kohdalla oli onnettomuus, joka seisautti liikenteen. Siihen autoletkan jatkoksi jarruttaessani (en edes mitenkään äkillisesti) takana tuleva töräytti perään. Kuten eräs opiskelukaverini totesi: "No eihän se sitten ollu sun vika." Ei, eihän se ollut, vaikka se oli toki hyvä oletus!

Selvisimme vammoitta, mutta auto menee loppukuusta korjaukseen. Korjaus kestää ainakin kaksi viikkoa. Takapuskuri painui sisään ja takaluukku vähän vääntyi. Kyllä sillä vielä ajaa, eikä takaluukkukaan enempiä oireile. Käytiin Tyksissä päivystyksessä tilanteen jälkeen tarkistuttamassa Lili varmuuden vuoksi. Lili oli kunnossa, mutta äidillä meinasi hermo pettää lopullisesti. Mentiin sinne tosiaan kolarista, odotettiin yli kaksi tuntia ja muun muassa ihottumalapsi pääsi sisään puolen tunnin odottelun jälkeen ja meidän ohi. Tämä siksi, koska me olimme "traumalistalla", jossa oli "vähän ruuhkaa". Ei siinä muuta, mutta kun noin 12 vuotias poika puheli vieressä, että "ei mun korvaan edes satu enää! Äiti ei satu enää lainkaan!" ja he pääsivät lääkärille noin vartin odottelun jälkeen, meidän rauhoitellessa nukkumaanmenoajan räikeästi ohittanutta yksivuotiasta, alkoi vähän epäilyttää, että millä perusteella siellä potilaat priorisoidaan. Onneksi kuitenkin lopulta päästiin lääkärille. Mitään neurologisia oireita ei ollut ja ainakin oltiin siinä hyvän aikaa seurattu Lilin liikkumista ja toimintaa, jossa emme havainneet poikkeavuuksia. Jos nyt jotain muutakin positiivista pitää keksiä, niin olisi voinut käydä pahemminkin!

Kevät on tulossa ja Lilin päiväkotipukeutuminen mietityttää. Vieläkö toppahaalari, milloin viedään sinne välikausipuku? Kurahanskat ostettiin tänään, vielä vuoriton sadetakki pitäisi hommata. Saappaat onneksi löytyy ja kengätkin on jo valmiiksi hommattu. Miten se voi olla niin vaikeaa aina arvioida, miten se pikkuneiti tarkenee ja ylipäätään tarkeneeko se?! Tosin tänään Isäntä haki hänet päiväkodista ja kotiin tullessaan riisui Lililtä sukkahousut, plyysihousut, toiset plyysihousut, college-housut, villahaalarin ja toppapuvun. Ei neiti kuulemma meinannut pystyä kävelemään vastaan, mutta onko ihmekään kun toppahaalarin ja villapuvun alla on peräti neljät paksut housut. Että ei ne taida aina siellä päiväkodissakaan olla ihan perillä näistä pukeutumisohjeista.