Toukokuu

Varsinaisia vappuhulinoita! Täältä toukokuuta tervehtii yksi harvinaisen räkäinen lukutoukka, jolla ei ole enää mitään muistikuvaa mikä on haju- tai makuaisti. Nätti keli on ollut kyllä. Olisi voinut vaikka kävelyllä käydä, ellei 1) pitäisi lukea, ja 2) olisi kipeä. Onneksi lukutouhuissa on helppo levätä, se istuminen kun ei ihan kauheasti vaadi.

Voi mikä onnen kuukausi tämä kuitenkin on! Niin paljon kaikkea tapahtumassa. Vaikka lähes koko kuukausi menee lukiessa, on tämä viimeinen lukulomakuukausi. Pääsykoe on 25.5 ja sen jälkeen minua ja Isäntää odottaa loma Dublinissa! Kaikesta huolimatta toivotan siis toukokuun läpimästi tervetulleeksi. Oi toukokuu, paranna flunssani!

Vappufiiliksissä

Tänään oli sellanen päivä, että olis saanu jäädä välistä.
Aamusta voisin siteerata Pekka Ruuskaa: "kurkku kipeänä aamun ankeaan". Siihen voi vielä lisätä räänäyteisen ja täysin tukkoisen pään, josta laulu ei kerro.

Lukemisen kannalta olisi ollut hyvä päivä, ellei olisi tullut jatkuvasti keskeytyksiä. Ensinnäkin, tajusin yöllä, että meillä on ensiviikolla näyttö samaan aikaan kun minun pitäisi olla valmennuskurssin pienryhmätunnilla. Ne tuskin tykkää jos otan pari karvalasta sinne mukaan, joten aamulla ensimmäiseksi sain pohtia, että mihis kisut menee sitten siksi aikaa. Onneksi nyt yksi ihana ilmoittautui todennäköiseksi vapaaehtoiseksi hoitotädiksi.

Tänään oli mukavasti viiminen päivä ja sehän ei tarkoita mitään mukavampaa, kun palkkapäivää! Sen sijaan että olisin vaan voinut nauttia lomapalkastani, sain selvitellä palkkanauhakiemuroita ja soitella rakkaalle ystävälleni Kelaan tiedustellen kaikkea mahdollista äitiyspäivärahaselvityksistä. Miten ihmiseltä voidaan viedä ilot näinkin positiivisesta asiasta?

Viimeisenä, ei suinkaan vähäisimpänä, tuli LähiTapiolalta vakuutuspäätös, että he eivät korvaa Isännän reissussa hajoamia silmälaseja. Yksinkertaisesti koska nuorisovakuutuksesta ei kuulemma silmälaseja korvata. Onneksi ne silmälasit hankittiin jo ja se konkurssi on osittain jo kärsitty, mutta kyllä sitä rahasummaa aika kipeästi olisi takaisin kaivattu. Toisaalta olen tähän erittäin tyytyväinen, sillä vauvavakuutuksen otamme Pohjolasta ja olen miettinyt paljon, haluanko siirtää kaikkia vakuutuksia pois LähiTapiolasta vai keksinkö jotain muuta. Voin kertoa että päätös tuli nopeasti tehtyä ja veikkaan että tämän maun häiventyminen suusta ei ihan hetkessä tapahdu.

Vielä kirsikkana kakun päälle, on vappu, eikä meillä ole edes munkkeja. Isännän simat ovat sentään kohottaneet rusinat hattuun viimeyön aikana, joten onhan se parempi kun ei mitään.

Nyt lopetan itsesäälissä rypemisen, kerään itseni lukupaikalta (=sohva), menen suihkuun ja toivotan hetken päästä vappuhuumaisen Isännän kotiin ennen kun siirrymme mahdollisesti jonnekin sosiaalisempaan paikkaan istumaan iltaa. Onneksi huomenna on pyhä, eikä tule palkkoja eikä vakuutuspäätöksiä!

Ja kaikesta huolimatta aivan mahtavan ihanaa vappua kaikille! Syökää tippaleipiä, täyttäkää itsenne munkeilla, ja älkää hukkuko simaan! Ja olkaa varovaisia sen väkevämmän siman kanssa! Lopuksi vielä aiheeseen sopiva kuva.

Rv 21

Puoliväli on vihdoin ohitettu ja se suuri totuuden päivä, rakenneultrapäiväkin on jo ohi! Oli se kyllä niin kiva käydä pikkuista katsomassa. Pään mittoja meinasi olla hankala saada, kun aina kun täti tökkäsi sillä ultra-anturilla niin piti tietenkin kääntyä katsomaan, että kuka se siellä tökkii. Kovasti heilui kädet pään vierellä ja välillä meni peukku suuhunkin, kun niin tylsäksi kävi. Isäntäkin hymyili leveästi siinä pikkukaverin tohinoita katsellessa.

Alan pikkuhiljaa ymmärtämään, miten vanhemmat ovat aina niin ylpeitä lastensa saavutuksista, jopa niistä pienistä oivalluksista, kun se vaikka tajuaa että "Hei! Tuo oon mä tuolla peilissä!". Kyllä siinä itsensä niin ylpeäksi tuntee kun joku kätilö kehuu kun on niin tasaisesti kasvanut ja niin hyvin poseeraa ja kaikki on niin ihanasti! Tämä kaveri ei ole edes syntynyt ja siltin ollaan niin ylpeitä vanhempia kun hän siellä kasvaa hyvin ja heiluttelee kätilötädille. Mitkä käytöstavatkin jo nyt!

Toisin sanoen aika pilvilinnoissa olen leijunut sitä rakenneultraa jälkikäteen miettiessä.

Sitten niitä muita asiaan liittyviä.

Närästys on saapunut viihdyttämään arkeani. Ei pahasti, mutta tunnistettavasti. Mitään pahempia mahahappoja en onneksi ole vielä joutunut nieleskelemään, mutta syömisen kanssa täytyy olla hieman varuillaan. Jos syö itsensä ihan ähkyyn niin varmasti maistaa koko loppupäivän, parhaimmassa tapauksessa vielä aamullakin, että mitä on tullut syötyä.

Viikolla vaivakseni äityi myös erittäin ikävä kurkkukipu. Onneksi olen "kotihoidossa" lukulomalla, sillä lämmintä juotavaa ja siihen ruodon tunteeseen oli jakuvasti jotain helpotusta lähellä. Nyt kurkkukipu on pääasiassa lähtenyt ja tilalle on tullut nuha. Todella ikävä tukkoisuus, joka ei suostu tulemaan tuolta nenästä lainkaan ulos! En edes ymmärrä mihin ihmeeseen se kaikki räkä tuolla päässä voi kerääntyä, poskionteloröörejäni kun on jo kahteen kertaan kirurgisesti laajennettu! Onneksi nukkuminen selällään onnistuu raskauden puolesta ainakin vielä hyvin, joten aamulla ei ole aina väkisin jompi kumpi sieraimista aivan tukossa.

Olen ollut todella epäaktiivinen tässä viimeaikoina ja oikeen innolla odotan mitä tapahtuu kun lukeminen loppuu ja teen päivisin jotain muutakin kun istun sohvalla. Illalla ei enää ikinä tule edes lähdettyä minnekään, kun lukemisen loputtua on yleensä jo aika myöhä. Jos Isäntä on kotona, niin joskus tulee sentään käytyä vähän kävelemässä, mutta nyt kun se on kaikki arkipäivät pois, ei tuonne yksin tule lähdettyä. Lukemista on onneksi jäljellä enää vajaa kuukausi, joten uskon vakaasti että tilanne tulee vielä muuttumaan. Yllätyksekseni minulla ei ole mitään kipuja oikeastaan missään vaiheessa, vaikka tosiaan tulee istuttua kaikki päivät, vaikka lannerangan vammankin piti olla helvetillinen raskausaikana. *koputtaa puuta* Varauduin tunnetusti heti alussa jo pahimpaan, joten yllätykset (kivuttomuus) on väkisinkin positiivisia.

Tämä onkin ensimmäinen täysin ajallaan kirjoitettu ja julkaistu raskausviikkopäivitys! Ikuisuuden se kesti, mutta ihanaa kun saa kirjoittaa ajankohtaisesti!

Muutama fakta tästä päivästä

Isäntä lähti taas tänään.

Nukuin tosi huonosti.

Oli ihan paska lukupäivä. Prosessioikeuden kiemurat ei oikeen auennut.

Sain hoidettua ihan todella paljon kaikkia rästiasioita tänään!

Enemmän kun 10 kertaa lukeminen keskeytyi, kun kisu vaan oli niin söpö.

Joko valo häikii tai mä haisen.

Mikä ergonomia.

Mufasan on pakko päästä aina mun seuraksi vessaan, jopa kesken sikeimpien päiväunien.

Vaikka vaan nukkumaan sinne pöydälle, mutta sinne on päästävä.

Keitin teetä neljä (4) kertaa samasta teepussista.

Ulkona oli tosi nätti keli.

Isäntä oli jättänyt ajattelevaisesti siman valmistuksesta jääneet käyneet sitruunat roskikseen mun (ja mun erityissensitiivisen nenän) löydettäväksi.

Meille myönnettiin Pohjolan syntymättömän vauvan vakuutus! 

(vakuutuksista tulossa vähän lisää tässä jossain kohtaa kun ehdin kirjottaa)

Masuvaltakunnan uutisia!

Koitin koko viikonlopun olla ajattelematta rakenneultraa ja onneksi oli paljon tekemistä ja lukemista ja kaikkea, että kauheasti en ehtinyt asiaa edes murehtimaan. Aina tuskastuessani ja asiasta mainitessani Isäntä hoki perus "kaikki on ihan hyvin" -mantraa ja pääsi vielä jälkeenpäin laukomaan "mitäs mä sanoin" -mantrankin.

Tänään oli myös valmennuskurssin harjoituspääsykoe, joten eipä sitä tullut jännitettyä sitten tipan tippaa! Viimeyönä ei onneksi tullut nähtyä painajaisia, mutta nukuin niin valveunta, että kahden aikaan yöllä herätessäni tuntui kun en olisi edes nukkunut. Heräilin koko yön vähän väliä ja aina se nukahtaminen oli yhtä hankalaa.

Sitten asiaan!

Tällä kertaa ultrauksen teki kätilö, viimeksi kun sen teki lääkäri. Kätilö oli oikeen mukava ja selosti jatkuvasti mitä tekee. Hauskaa oli se, että hän jutteli tulokkaalle jatkuvasti, itselle kun se sikiölle puhuminen ei tunnu yhtään luontevalta. Saatiin useampi ihana profiilikuva ja yksi vähän vähemmän ihana kasvokuva, joka kätilönkään mielestä "ei ole ehkä se söpöin mahdollinen kuva", mutta siinä näkyi kuulemma hyvin kasvot edestä. 

Kaveri hengaili siellä pää lantiossa. Mittojen mukaan hän on pari päivää laskettua viikkomäärää pienempi, mutta kasvu on kuulemma todella tasaista ja pään, reisiluun, pikkuaivojen ja vartalon mitat olivat laskennallisesti hyvin lähellä samaa viikkomäärää. Enää ei mitattu pää-perämittaa vaan painoarvio (357g) laskettiin edellämainittujen mukaan. Kaksi kättä, kaksi jalkaa ja kaksi munuaista löytyi. Napasuonia oli 3, kuten pitääkin ja aivoista ja vartalosta löydettiin kaikki mitä siellä piti ollakin. Sydän toimi juuri kuten sen pitikin toimia. Mahalaukun toimintaa kätilö ei nähnyt, sillä kaveri ei suostunut juomaan tutkimuksen aikana. Huolta kuulemma ei ole, sillä virtsarakko toimi normaalisti, joten kyllä hän kuulemma normaalisti juo. Mahalaukun toiminta kontrolloidaan viikon kuluttua lääkärin tekemässä ultrassa. Ei kyllä haittaa mennä katsomaan uudestaan pikkukaveria, vaikka Isäntä todennäköisesti ei pääse sillon mukaan.

Istukka on kuulemma synnytyksen kannalta parhaassa mahdollisessa paikassa, sillä se on ihan kohdun yläosassa taittuneena sekä eteen että taakse. Oli ihan mielenkiintoista kuulla, siitä kun ei aiemmin ole mainittu mitään. Kätilön mukaan kaveri on kuulemma oikein poseeraaja ja oli oikein mallikkaasti esillä koko ajan. Kova liikehdintä kävi siinä ultran aikana ja on käynyt melkeen koko päivän sen jälkeenkin. Sukupuolta ei haluttu tietää.

Kaiken kaikkiaan siis Isännän sanojen mukaan "kaikki on ihan hyvin" ja vatsassa asustelee 357 grammaa puhdasta kultaa! <3

Yksi pieni vapaapäivä

Eilen oli jo kauan sitten varattu Laitilan Ratsastajien järjestämä jouhikorukurssi. Mukana oli edesmenneen heposeni jouhia ja jouhia siskon parilta hevoselta. Alkusukimisen jälkeen päästiin letityspuuhiin. Voin sanoa, että alku oli kyllä hankalaa! Letitys tapahtui käytännössä kahdeksalla osiolla, joista neljä oli jouhitupsuja ja toiset neljä hopealankaa. Loppu meni ihan hyvin ja valmis korutuotos näyttää tältä:

Nättihän siitä tuli!

Matka jatkui äidin luo illallistamispuuhiin, jotka vähän venyi. Tarkoitus oli lähteä kotiin hyvissä ajoin, että pääsen aamulla sitten hyvissä ajoin lukemaan! Tarkoitus siis oli...

Siinä yhdentoista tietämillä, ehkä jopa jälkeen suunnattiin auton nokka kohti Turkua. Tässä vaiheessa Isäntä oli maistellut punaviiniä ja oli kovasti lähdössä vielä viihteelle, kun vaan kotiin päästäisiin. Näin kovasti vaivaa koko automatkan, että Isäntä pysyisi hereillä, sillä mikään ei ole ikävämpää kun ajaa yksin pimeässä väsyneenä toisen nukkuessa vieressä. Ensimmäinen puoli tuntia meni täysin kivuttomasti, sillä Mousehuntissa oli kuulemma jokin erikoispaikka, mistä sai paljon jotain juttuja mitä siinä sitten tarvitaan (?!!!?). Seuraava tunti autossa menikin rattoisasti jatkuvasti Isännältä kysymyksiä kysellen ja asioita pyöritellen. Hämmästyin itsekin, kun vasta noin 3 km ennen kotia Isännällä alkoi se totaalista unitilaa ennustava, kitarisoja kutitteleva haukottelu. Ennustuksistani huolimatta Isäntä siis ei nukahtanut kotimatkalla! Pisteet tästä saavutuksesta tulivat pääasiassa minulle. Ehkä hieman Isännällekin, joka vasten tahtoaan minun ahkerasta painostuksestani suostui ottamaan äidin tyköä matkamukiin kahvia. Ensin se raukkaparka poltti siihen suunsa ja sitten se lipitti sitä epätoivoisena puolen matkaa, kun "se ei lopu ikinä". 

Mikäs kotona odotti? No siman pullotus tottakai! Pakko kuulemma pullottaa "nyt", ei mahda mitään. Isäntä alkoi pesemään pulloja kun itse aloin valmistautumaan iltapuulle. Vihdoin tuli se hetki kun minun apuani tarvittiin ja saatiin se hemmetin sima niihin pulloihin. 

Kello oli jotain siinä kahden jäljissä kun päästiin sänkyyn. Ei kuulemma Isäntä sitten "viitsinyt" lähteä bailabaila, kun en aiemmin ollut lupautunut häntä kaupungille viemään. Lupasin viedä. Sen jälkeen Isäntä ei enää "jaksanut oikeen". Sentään jokin ennustuksistani piti paikkansa.

Voin kertoa, että hiukan meinasi olla hankalaa asettua takaisin lukumoodiin, kun viikko on mennyt valmennuskurssilla ja siihen päälle vielä vapaapäivä. Valmennuskurssin aikana en pystynyt enää iltaisin lukemaan kotona käytännössä lainkaan. Ajatukset eivät lainkaan pysyneet kasassa päivän keskittymisen jälkeen, joten annoin suosiolla olla. Eilen ilta venyi pitkään ja nukuin suosiolla niin kauan kun väsytti, sillä väsyneenä lukemista ei kyllä tule yhtään mitään! Puoli kymmeneltä aloitin ja yllättävän nopeasti se päivä tässä kyllä meni!

Isäntä on kotona!

Arvatkaas kuka eilen tuli kotiin? No ISÄNTÄ! Se tuli illalla 10 jälkeen kolistelemaan. Siinä ei meinannut uni tulla lainkaan kun oli niin paljon taas viikon asioita läpikäytävänä. Oli kyllä ihana herätä aamulla, kun sai herätä jonkun vierestä. Sitä tämä työpaikkaerakkous sitten on! Isännällä on tiedossa pitkä viikonloppu, kun se menee seuraavan kerran vasta tiistaina töihin. Ensiviikko vasta onkin superlyhyt, sillä on vaan kolme työpäivää, perjantai kun on vappu. Itse en osaa yhtään fiilistellä tuleviä pyhiä, kun päivät saa kuitenkin viettää naama kirjassa.

Huomenna on suuntana Laitila ja jouhikorukurssi, jonne olen menossa äidin ja siskon kanssa. Ajatuksena oli lukea huomenna aamulla hieman ennen lähtöä (klo 10.00), mutta tämänpäivän uuvutuksen jälkeen päätin pitää huomenna todennäköisesti viimisen (ja ehkä jopa ensimmäisen) täysin lukemisesta vapaan päivän. Huomisen jälkeen on 29 päivää aikaa tehdä ihmeitä. Varaa muihin täysiin vapaapäiviin ei siis ole. Isännälle tämä vasta tuntuukin olevan raskasta, kun vappu ja muut arkipyhät ja juhlapäivät menee pääasiassa minun lukiessa kotona. Toki Isäntä on vapaa menemään miten tykkää, mutta ilmeisesti se jo vähän ikävöi minun seuraani.

En tiedä mainitsinko, mutta noin viikko sitten kolahti Isännälle kirje Varsinaissuomen poliisilaitokselta niistä ylinopeuksista. Asia käsitellään kirjallisessa menettelyssä ja Isäntä saa halutessaan antaa lausuman asiasta. Tänään naputeltiin sitten lausuma poliisille. Nyt ei auta kun odottaa päätöstä. Odottavan aika on pitkä.

Tänään meillä koomataan ilta kotona ja tehdään simaa. Joo, vähän ehkä myöhäistä, mutta kyllä Isäntä ne simat hörppää vaikka vapun jälkeen vasta. Kovasti innoissaan se tuolla ahertaa elämänsä ensimmäisiä simoja. Saas nähdä mitä siitä tulee. Jospa menisi vähän katsomaan ja ehkä jopa kommentoimaan siihen viereen. Koska yhdessäolo <3