Rv 7

Pahoinvointi pahenee lähes päivittäin. Töissä on todella tuskaa. Onneksi pahoinvointia saa edes vähän pidettyä kurissa napostelemalla lähes jatkuvasti omenanviipaleita. Ainut ongelma on se, että toimistoni on laboratoriotilassa, jossa ei saisi syödä. Toisaalta, jos ne haluaa minun tekevän töitä tässä alkuraskauden aikana, tarkoitus pyhittää teon.

En todella ole mikään itsensätuntija, enkä usein edes kiinnitä huomiota mihinkään muutoksiin kehossani. Jos kiinnittäisin, ei minun muuta tarvitsisi tehdäkään, iho kun oireilee jatkuvasti eri tavoin enkä ole pitkien hoito- ja tutkimisyritysten jälkeen keksinyt mitään oleellisia syitä. Tähänastisia alkuraskauden oireita on siis huomioitu tämä pahoinvointi ja ruokahalu. Jatkuvasti tekee mieli syödä jotain, mutta kaikki etoo. Otan normaalin annoksen ruokaa lautaselleni ja istun pöydän vieressä tunnin pistellen pikkuhiljaa jotain perunamuusia poskeen. Yksi pilttipurkki aamulla vie aikaa yhtä paljon kun sillon mahataudin jälkeen. Syömisen on myös tapahduttava rauhallisesti ja hartaasti, muuten nousee kurkkimaan. Syödessä nousee kurkkimaan ja ellei syö, niin sitten vasta nouseekin.

Isäntäkin on kuulemma huomannut jotain hormonitoimintaa, kun tietyissä tilanteissa neiti kiihtyy nollasta sataan hätäsemmin kuin Porche. Yksi todella ikävä oire on suun hiivainfektio, joka itseasiassa alkoi jo ennen joulua. Siitä johtuen myös leuan alla oleva imusolmuke on turvonnut pingispallon kokoiseksi ja ilmoittaa olemassaolostaan särkemällä ja sattumalla aina päätä käännettäessä. Pakko sen kanssa oli lääkärissä käydä, kun ei tiedä mitä lääkkeitä tällaisessa tilassa ihminen voi käyttää. Ei ollut foorumeistakaan apua. Sieniviljely oli kuitenkin negatiivinen, eli hiivaa se ei ole. Pari viikkoa myöhemmin yhdistin tämän "hiivainfektion" kuitenkin uuteen Oral B -pro expert hammastahnaan. Aina kun käytin sitä pari päivää, alkoi suussa taas oireilu. Mielenkiintoista sinänsä, etten tiennyt hammastahnan voivan aiheuttaa sellaista.

Ruuansulatus on muuttunut ihan todella kummasti! Ellen olisi yleensä aina hiukan vatsaoireinen, kärsisin varmaan ummetuksesta, mutta onneksi tilani on "normaaliin" nähden hyvinkin normaali. Myös turvotus ja kaasut on saapunut elimistööni ja tuntuu että jatkuvasti röyhyttää. Jatkuvasta piereskelystä Isäntä sentään ei ole ainakaan vielä päässyt nauttimaan.

Ihan loppuviikosta pahoinvoinnin kaveriksi tuli jatkuva palelu ja väsymys. Tämän raskausviikon alussa join viimeisen aamukahvini, ja niin kahvi jäi pois tämän kofeiininarkomaanin elämästä.

Selailin foorumeja ja löysinkin itseni vau.fi:n "laskettu aika syyskuussa 2015"-foorumilta. Ihanaa vertaistukea ja muiden kokemuksia. Aktiivisesti seuraamalla pääsee myös nauttimaan niistä hyvistä tarinoista, eikä aina niistä kauhukertomuksista. Foorumin kautta pääsin myös facebookin salaiseen ryhmään, jossa on huomattavasti mukavampi jutella ihmisten kanssa nimillä nimimerkkien sijaan. Suosittelen kyllä jokaiselle, etenkin esikoistaan odottavalle tämänlaista vertaistukiryhmää! Samassa tilanteessa kun kaikki ollaan, ainakin suurilta osin.

Kevättä rinnassa

Viikonloppuna tuli juhlittua mummin 80-vuotissyntymäpäivää! Onnea vielä kerran! Reidet huusi ihanasti hoosiannaa sen torstaisen salireissun jäljiltä koko viikonlopun ja juhlissa olinkin kovin vaivaisen näköinen kramppailevine reisineni ja pohkeineni. Olen myös huomannut, että yhtä urheilullisesti aktiivista päivää seuraa 2-3 erittäin huonovointista päivää. Toivottavasti tämä alkaa mennä ohi, meinaan ei ole kauhean mukavaa.

Tänään on palattu mukavasti arkeen siivouspäivän merkeissä. Koska meidän imurin ybersuperturbosuulake on rikki, meillä on sohva ja kaikki paikat ihanasti täynnä kissan karvoja. Vihdoin perjantaina ehdin pikaisesti työn lomassa noutaa uuden takuusuulakkeen. Tänään kesken imuroinnin kaivoin uuden imurin pussistaan ja yllätys yllätys, se oli väärä suulake. Huomenna päästään siis sinne liikkeeseen inisemään. Muutenkin aika omituista toimintaa kyseisellä kaupalla, kun Isäntä siellä kerran kävi ostokuittien ja suulakkeen kanssa. Mitään tietoja ne ei ollut ottanut oikein, kaikki kriittiset tiedot puuttui serial numberista ostopäivään ja saatiin vielä väärä suulake. Näinollen siivouspäivä toimitettiin allekirjoittaneen käsittämättömän ketutuksen vallassa.

Jos jotain hyvääkin, niin saatiimpahan vessan hajulukko (kiitos Isäntä) ja suihkun lattikaivo (kiitos minä) vihdoin putsattua. Josko nyt se viemäristä nouseva paskan haju laantuisi.

Muutoin tänne risukasaankin paistoi tänään aurinko. Pääsin hetkellisesti tapojeni vastaisesti oikein nauttimaan kevätauringosta, kun auto oli mukavan lämpöinen lähtiessäni töistä. Ei kesälle ominaisen tuskaisen kuuma, eikä talvelle ominaisen kylmä vaan juuri täydellisen ihanan lämpöinen. Koska kunnon talvea ei koskaan tullut, olen päättänyt yrittää nauttia kevätkeleistä ja kyllä, jopa siitä auringosta. Pakkohan se on, olenhan koko kuuman kesän "viimeisilläni" raskaana.

Seuraavaksi kirjoitan osoiteriville UTUshopin osoitteen ja ostan oikeustieteellisen pääsykoekirjat. Kevät, here I come!

RV 6

Heti 5+ alkaessa alkoi satunnaisesti ponnistelujen yhteydessä tihkumaan verta. Yhden keskenmenon kokeneena olin heti ihan maassa ja varma siitä, että tämä päättyy kuten aiempikin. Alkuviikko meni masistellessa, mutta muutaman päivän jälkeen lähinnä Isännän jatkuvasta toistelusta sain itseni motivoitua ajattelemaan, että tulee mitä tulee, ei sille itse voi mitään. Ajatus tulevasta terveestä lapsesta on kuitenkin utopistinen, sillä parasta ei uskalla edes ajatella. Pessimisti ei pety.

Satunnainen paha olo alkoi viikon puolivälissä. Vaikka oireettomuus jo vähä pelästyttikin, ei tämäkään niin hienoa ole. En oikein tiedä mikä siihen auttaisi. Onneksi ei tarvitse oksentamassa käydä (vielä ainakaan), mutta kyllä se töissä oleminen on huomattavasti epämiellyttävämpää, kun jatkuvasti etoo. Toisaalta, ompahan olo vähän lohdullisempi sen asian suhteen, että kai siellä oikeasti jotain on.

Vuodot sai pohtimaan myös alunperin turhalta tuntunutta alkuraskauden ultraa. Vuoto oli kuitenkin sen verran vähäistä, että ajattelin ettei se siitä sitten muuksi muutu, vaikka siellä ultrassa kävisikin. Ei kuitenkaan auta kun katsoa päivä kerrallaan, mitä tuleman pitää. On muuten ihan hirveän paniikinomaista ja jännittävää aikaa tämä alkuraskaus, jo tässä vaiheessa.

Loppuviikosta soitin neuvolaan. Oli vähän lykännyt sitä puhelua, sillä odotin vaan milloin se vuoto alkaa oikein kunnolla. Viikon kohokohta oli, kun pääsin puhumaan asiasta yhdelle raskaana olevalle kaverilleni, joka sen perinteisen "ihan hyvin se menee", "älä murehdi" sijaan sanoi asiat realistisesti niinkuin ne on ja jakoi myös kokemuksia alkuraskauden peloista. Hänen sanojensa tahdittamana ("Get over it ja soita sinne neuvolaan") soitin sitten heti seuraavana päivänä neuvolaan ja varasin ajan. Tottahan se on, että Bebe on tässä vaiheessa vielä niin pieni, että ei sitä välttämättä tiedä onko se tullut jo ulos vai ei, vaikka vuoto vähäistä onkin.

Tunteepahan tehneensä

Tänään alkoi sitten treenaus sen sielunmyynnin seurauksena. Vuoteen en ole käynyt salilla (kerran kääntymässä, ei lasketa) ja tänään otettiin korkki pois. Ja luulot.

Amatöörimäisesti kävelin saliseuran perässä entuudestaan tuntemattomalle salille. Kuulemma jalkapäivä tiedossa. Check! 

Pienen alkulämmittelyn jälkeen siirryttiin tangolle vähän tekemään kyykkyä. Eka lämmittely pelkällä tangolla meni vallan mainiosti! Saliseura vetäsi tankoon 20 kg painoa ja toki ajattelin vetäväni perässä, sillä mikäs sen mukavampaa kun tehdä vuorotellen, toisen tauolla toinen painaa sarjaa. Tein seitsemän ja laiton tangon telineeseen epätoivoisesti molempien reisien krampatessa. Onnekseni sen hetkinen kramppi oli vasta aloittelua ja minuutin sisällä reisissä jomottava kestokramppi muistutti "jahas, se oli siinä"-tilanteesta. 

Ja näin jalkapäivä muuttui selkäpäiväksi. 40 kg kyykky on ilmeisesti aloitukseen vähän liikaa. Ihan vaan tiedoksi jos joku joskus innostuu tottumatta kyykkäämään.

Onnekseni ostettiin juuri syksyllä kaksikerroksinen asunto. Mikäs sen mukavampaa kun möyriä noita rappusia epätoivoisesti reisien muljahdellessa alta pois. Huomista odotellessa. Tunteepahan tehneensä. 

RV 5

Tiistaina alkoi kuukautiset. Tai näin luulin. Keskiviikkona ne ei enää jatkunut. Pillerit jätettiin pois jo keväällä ja vaikka kierto on ollut alusta asti ihan säännöllinen, olin varma että viimekuussa se alkoi todellisuudessa vasta normalisoitua ja ajattelin tämän olevan jotain tähän kierron normalisoitumisriittiin liittyvää. Tosin ne ei jatkunut torstainakaan. Eikä perjantaina. Perjantaina päätin, että aamulla teen testin. Lauantaiaamuna herätessäni marssin vessaan. Ensimmäisen kahden sekunnin jälkeen homma oli jo selvä. Positiivinen se on. Laboratoriotutkimuksiin sattuneesta syystä hieman perehtyneenä vielä tiesin, että testi mittaa hormonia, jota joko on tai ei ole, joten en edes kaivannut toista testiä uskoakseni tuloksen.

Kävelin testin kanssa nukkuvan Isännän viereen. "Isäntä. Isäntä hei. Mä tein sen testin ja se on positiivinen." Isäntä kääntyi samalla sekunnilla katsomaan. Mun kädet alkoi täristä. Sitten alkoi tärisemään koko vartalo. Isäntä oli selkeästi asiasta yhtä äimissään kuin minäkin, vaikka kyllähän seurausten pitäisi tiedossa olla, yhteinen päätös kun ollaan tehty. Isäntä veti mut sänkyyn sen viereen ja halasi oikeen tiukkaan. Tärinä alkoi heti helpottamaan vaikka eihän sitä oikeen ymmärrä vieläkään. Kaikki on vielä mahdollista, eikä vielä uskalla parasta toivoa. 

En edes tiedä mitä nyt pitäisi tehdä. Ensimmäiseksi katsoin laskettu aika laskurilla, että millon laskettu aika olisi. 9.9.15. Syksyn lapsi, kuten minäkin. Ei paha. Seuraavaksi googletin, että mitäs nyt pitää tehdä. Ilmeisesti neuvolaan pitäisi soittaa, mutta kiirettä ei ole, ensimmäinen käynti kun on ilmeisesti viikolla 8. Latasin puhelimeeni raskausappin ja aloin selailemaan vau.fi:stä foorumeita. Siellähän oli jo syyskuun lapsia odottaville omat keskustelut ja aloin mielenkiinnolla seuraamaan myös muiden samassa tilanteessa olevien ajatuksia ja kirjoituksia.

Ihan käsittämättömän vaikea ymmärtää kun kaikki on ihan normaalisti. Mahassa ei tunnu mitään, rinnat ei arista, hajuaisti on normaali ja kaikki on ihan kuten ennenkin. Luotan kuitenkin siihen kun veljen puoliso sanoi, että ei se yhtäkkiä tapahdu. Sitä on 9 kuukautta aikaa sulatella. Katsotaan nyt ensin tämä kriittisin vaihe ja aletaan sulattelu vasta sitten.

Pesukatu

Vihdoin, VIHDOIN pääsin kertomaan teille tämän kauan odottamani asian! Sitä on odotettu! Oli ihan käsittämättömän paljon vierailijoita eilen ja tänään, joten oletan aika monen lukeneen jo uutisen. Facebookin puolella oli tullut paljon onnitteluja, joille kaikille kiitoksia ihan tuhottomasti! Tästä alkaa blogin pienimuotoinen muutos kohti esikoista.

Olen kirjoittanut jokaiselta raskausviikolta pienen yhteenvedon ja ajattelin alkaa niitä tänne lätkimään säännöllisen epäsäännöllisesti kunnes vihdoin ollaan ajantasalla. Aloitan raskausviikosta 5, sillä positiivisen (ensimmäisen) testin tein 4+3. Kuten monet varmaan tietävät, raskausviikot tosiaan lasketaan niin, että että päivät 4+0 - 4+6 on viidettä raskausviikkoa, 5+0-5+6 on kuudetta raskausviikkoa jne. Nämä kirjoitukset alkaa siis huomenna.

Tänään oli kuitenkin jännääkin jännempi päivä! Käytiin meinaan Myllyn lähistöllä olevassa ABC:n pesukadulla. Onko kukaan ikinä käynyt moisessa? Se oli ihan käsittämättömän hauska kokemus! En edes tiennyt vastaavien olemassaolosta. Idea on siis sama kun alla olevassa kuvassa, vaikkakin kuva on jostain Oulun Baarin nettisivuilta täältä. Tuolta linkistä löytyy myös yksityiskohtaisemmat ohjeet pesukadun käyttöön. Auto ajetaan tuohon niin, että vasen rengas menee tuon kiskon päälle ja vaihde laitetaan vapaalle. Kisko liikuttaa auton pikkuhiljaa läpi pesukadun, jossa pesuaineen ruiskutus, harjaus, huuhtelu, vahaus ja kuivaus sitten tapahtuu vaiheittain. Luojan kiitos Isäntä oli kuskina, en olisi itse meinaan ikinä ymmärtänyt miten kyseinen homma toimii. Oli kyllä ihan tajuttoman hauska kokemus. Suosittelen.

Jotain kerrottavaa

"Bring it on..."

"Anteeksi kuinka!?!"

 Ja ellei vieläkään ihan tullut asia selväksi, niin...

9+0

12+0