Vuosipäivä

01.12.2011 lähdin hieman nihkein mielin opiskelijarientoihin Elba ry:n järjestämälle Biopoly kierrokselle. Ideana oli seikkailla pitkin Turkua suorittamassa rasteilla tehtäviä ja saada vinkkejä ekstrarastia varten. Sinä vuonna seurasimme ryhmäni kanssa ekstrarastin ohjeita ja saavuimme Eerikinkadulle Galaxie Centerin eteen. Siinä baarin edessä seisoskeli jollain tapaa hyvin tutun näköinen nuori mies. Ohimennen sanoin, että "anteeksi, ihan pakko kysyä, että mistä sinä olet kotoisin?". Nuori mies katsoi minua hieman ylimielisen epäilevästi ja vastasi: "Raumalt. Kuini?"

Siitä alkoi koko rastin kestävä jutustelu, jonka aikana kävi ilmi, että nuorimies oli Turussa muutamaan otteeseen kuullut kettuiluaan kotikaupungistaan ja epäilevä katse ja niukka vastaus johtui siitä. Tämä nuori mies sai minut ylipuhuttua rastikierroksen jatkobileisiin, joihin olin ehdottomasti kieltäytynyt menemästä, sillä pääesiintyjänä oli Petri Nygård, jota vain en yksinkertaisesti voi sietää. Siellä jatkobileissä hajoillessani esiintyjään, istuskelin Black Jack pöydässä. Kaksi parasta kaveriani jakoi työkseen tätä samaista korttipeliä Rauman yöelämässä, joten peli oli jokseenkin tullut tutuksi. Kun eräs vanhempi herrasmies alkoi käydä liiaksi iholleni, siirryin pakoon baaritiskin luo. Ajattelin juuri lähteväni kotiin, kun se nuori mies tunki sieltä väenpaljouden seasta luokseni. "Ei tuo Petri kyllä juurikaan kummoinen ole", se sanoi.

Nyt, kolme vuotta myöhemmin, istumme yhteisellä sohvalla katsellen yhteistä telkkaria. Vuosia tuntuu kuluneen jo ainakin kolme kertaa tuo todellisuus. Molemmilla on nyt opinnot käytynä ja tulevaisuutta suunnitellaan yhdessä. Juuri ennen tuota kolmen vuoden takaista olin aivan varma ikisinkkuisuudestani ja olin jo suunnitellut tulevaisuuteni niin, että viettäisin sen yksin. 

Emme juurikaan käy ravintoloissa syömässä ja tänäänkin päätimme kokata itse. Emme juuri ole kummoisia kokkeja, mutta tekemällä oppii ja ei sitä koskaan kauean pahaa ruokaa ole onnistuttu tekemään. Hyvin se Isäntä tänäänkin ne naudan sisäfileepihvit paistoi, ja kermaperunat oli aivan loistavia äidin ohjeen mukaan tehdyn pippurikastikkeen kanssa.

Pihvit vielä kuivana lautasella.

Jälkiruuaksi korkattiin puolitoista vuotta sitten Unkarin reissulta ostettu Tokaji-pullo ja syötiin juustoja. Kaapista löytyi tuollainen varmaan vuoden vanha konvehtirasia, joissa oli ihan ylimakeita konvehteja. Etenkin tuon viinin kanssa!

Tokaji ja juustolautanen!

Suklaakonvehdit.

Kaikille juustojen ystäville vinkiksi, että tuo Rainbown Valko-sini-homejuusto on ihan taivaallisen hyvää! Isältä taisin sen vinkin saada ja jaan sitä nyt eteenpäin!

Tämän näköinen siis.

Nyt jatkan ruokaoluen hörppimistä jälleen täällä sohvalla. Ihanaa meidän vuosipäivää myös teille! <3

Tyhjää täynnä

Nyt on viimeinen bileviikonloppu takana ja seuraavat loppuvuoden viikonloput on kalenterissa tyhjää täynnä. Ensimmäistä kertaa sitten alkuvuoden on tämä tilanne saavutettu!

Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että loppuvuotena ei tehtäisi mitään. Onhan edessä molempien vanhempien syntymäpäivät, kummitytyn siskon syntymäpäivä, joulunpyhät ja vihdoin aikaa järjestellä omia menoja ja treffata muun muassa tuttavapariskuntia. Ja mikä parasta, se kotisohva ja ne käsityöt! 

Viimeyönä siellä väitöskaronkan jatkoilla minä tulin kotiin edeltä Isännän jäädessä vielä juhlimaan. Tämä lähinnä varmistaakseni olevani työkuntoinen tänään, sillä olinhan iltavuorossa näytteenottoharrastuksessa. En ollut kyllä ennen ollut juhlissa, jossa syötiin ja juotiin jopa pari tuntia ennen kun juhlakalua edes nähtiin! Tuttuun tapaansa Isäntä tuli yöllä kotiin aamun pikkutunteina taksilla (itsehän tulin taloudellisesti bussilla) ja perinteisen suurieleisesti. Isäntä ei tällä kertaa onnistunut herättämään minua sisälle saavuttuaan, joten hoiti homman onnistuneesti kotiin sängyn vieressä metelöimällä ja tunkemalla sänkyyn jostain syystä minun puolelleni. Lopulta se istui sängyssä minun vieressäni ja soitti kännykkääni. Kännykkäni soidessa vierelläni erittäin kovaäänisesti ja Isännän ihmetellessä siinä vieressä tietenkin täysin viattomana murhanhimoista katsettani, otin tyynyn ja peiton kainaloon, lakanan vaatekomerosta ja tömistelin sohvalle nukkumaan.

En muista milloin olisin nukkunut niin makeasti, mutta heräsin puolenpäivän aikaan siitä sohvalta kahden kissan välistä. Ilmeisesti kissatkin halusivat vältellä tätä kovaäänistä ja ilmeisen pahanhajuista mieshenkilöä makuuhuoneessa.

Nyt olen päässyt näytteenottoharrastuksesta tänne kotisohvalle. Isäntä oli valmistanut poronkäristystä vuosipäivämme kunniaksi, kunnes oli muistanut sen olevan vasta huomenna. Tosin, uskon että Isäntä olisi sitä kauan kaipaamaansa poronkäristystä valmistanut vuosipäivästä huolimatta. 

Rakkaat lukijat! Huomenna on ensimmäinen päivä joulukuuta, maanantai ja saa avata joulukalenterin ensimmäisen luukun! Meillä on tänä vuonna kaksi kalenteria, joista kummassakaan ei ole karkkia. Kai sen karkkikalenterin voi ostaa sitten kuun puolessa välissä alennusmyynnistä ja herkutella heti puolet karkeista? Niin, ja onhan huomenna se meidän vuosipäiväkin!

Edit: Isänpäivä kuulemma meni jo! :D

Tupsurinkula

Aikamoinen viikonloppu tässä meneillään! Eilen oli työpaikan pikkujoulut, tänään on aamuvuoro ja illalla Isännän serkun väitöskaronkan jatkot ja huomenna vielä iltavuoro.

Torstai-ilta vilahti hetkessä ohi, kun töistä päästyäni aloin työstämään töihin valmistamallemme analysaattorille tonttulakkia pikkujoulutunnelmaa piristämään. Leikkelin punaisesta ikeaviltistä lakkikankaan ja väsäsin villalangasta tupsun. Oikeastaan Isäntä suoritti tupsun valmistamisen. Tupsu siis tehdään niin, että leikataan kaksi pahvikiekkoa, joihin tehdään keskelle reikä. Sen jälkeen kierretään lankaa niiden kiekkojen reunojen ympäri. Valmistin Isännälle valmiiksi kaksi pientä lankakerää, jotka mahtuivat reiästä ja näinollen lankaa oli helppo kiertää siihen ympärille. Tämä on myös jotain sellaista, mitä mies voi tehdä jääkiekkoa katsellessaan. Isäntä kuitenkin meinasi, että "mä en tajua miten sä kestät niiden lankojes kanssa, kun mä oon tästäkin jo ihan rikki". Isäntä kuitenkin onnistui tehtävässään mainiosti ja sai aikaiseksi tämän!

Tupsurinkula!

Tuosta kun leikkaa niiden kahden pahvin välistä langan poikki tuolta yläreunasta ja ujuttaa langan sieltä välistä, muodostuu tupsu kun sen langan kiristää. Tuli kyllä hieno tupsu!

Olin eilen ensimmäistä kertaa elämässäni viininmaistijaisissa ja täytyy kyllä sanoa, että oli kyllä todella mieltä avartava kokemus. Vaikka itselleni ei valkoviini maistu yhtään, jotenkin siitäkin tuntui löytävän uusia ulottuvuuksia. Ja kun maisteltiin sellaisenaan ja ruuan kanssa, oli kyllä aika selkeät erot! Esimerkiksi valkoviiniä kun maistaa sellaisenaan, ja sen jälkeen puraisee sitruunaviipaletta ja maistaa uudelleen, on makukokemus täysin uudenlainen! Voisin kyllä mennä viininmaistajisiin useamminkin. Tiedä, vaikka minusta kuoriutuisikin oikein viiniharrastelija!

Toinen illan punaviineistä, omnomn!

Illan kattaus. Maisteltiin kahta valkkaria, kahta punkkua, ja
yhtä todella makeaa jälkiruokaviiniä.

Maisteltiin makeaa jälkiruokaviiniä juustojen kanssa. Voin kyllä sanoa, että en ole hetkeen törmännyt yhtä taivaalliseen yhdistelmään kun sinihomejuusto ja makea jälkiruokaviini! Meillä on kaapissa vielä reilu vuoden takaiselta Unkarireissulta tuotuja Tokaji-viinejä, jotka voisi kyllä maistella pois ennen kun ne huononevat!

Isäntäkin oli varmaan ensimmäistä kertaa miesmuistiin viettämässä perjantai-iltaa yksin kotona! En kyllä muista millon olisin ollut illanistujaisissa ilman Isäntää. Yleensä tilanne onkin toisin päin ja minä istuskelen kotona keskenäni Isännän juhliessa. Ihan piristävää näinkin. Isäntä oli nauttinut koti-illasta jääkiekkoa katsellen ja facebookista päätellen ainakin Mufasa seuranaan.

Tänään viikonlopun juhlinta jatkuu vielä väitöskaronkan jatkoilla. Ihan käsittämätöntä tämä jatkuva juhliminen! Ihan kun kesäjuhlat eivät loppuisi ikinä ja kohta on joulu!

Me, the hero!

Mulla oli tänään viimeinen kouluvelvollisuus, eli se surullisen kuuluisa opponointi! Se oli kyllä loppuviimein kaukana opponoinnista, kun käytännössä pienryhmässä vaan juteltiin kaikkien opinnäytetöistä, annettiin ideoita ja vaihdettiin ajatuksia. Tapahtuma itsessään oli varmasti enemmän avuksi ryhmään kuuluvien opinnäytetöille, kun mitä väkisin väännetty opponointitilaisuus olisi ollut.

Luulin, että opponointi alkaa kahdelta. Klo 10.15 piippasi watsappiin viesti, että jos nähdään Lemminkäisenkadun AMK:n aulassa 10.55. Mitäää? Parin paniikinomaisen tiedusteluviestin jälkeen sain tietooni, että tapahtuma on 11-14. Minulla oli yksi pipetointi tekemättä, lounas syömättä, kurniva maha ja 35 minuuttia aikaa. Salaman nopeasti tietokoneella laimennossarjataulukko valmiiksi, pipetti käteen ja pipe pipe.

Kello 10.40 lähdin pukukopin kautta juoksemaan autolle. Ajoin jonkin lounasruuhkan keskellä Kupittaan Citymarketille ostamaan lounaspatongin ja juomapullon lounaaksi. Siinä juostessani paniikinomaisesti Citymarketista ulos ja vilkaistessani kelloa (10.55) tuulikaapin penkillä istui kaksi mummoa. Pitkin ja lähes juoksevin askelin kiidin ulos sittarista ja kuulin perästäni kahden mummon päivittelyn: "kaikilla tuntuu nykyään olevan ihan kauhea kiire". Kiire minulla todella olikin.

Kaarsin AMK:n takapihalle parkkiin tasan yhdeltätoista. Saavuin paikan päälle hieman hengästyneenä kello 11.01. Olo oli kuin sankarilla!

Tänään oli kyllä muutenkin niin mainio autoilupäivä, että vaikka kaksi kertaa tuolla kaupungissa vähän kiireellä ajelin ruuhkassa, jotenkin onnistui mainiosti kaikki! Pari reittiä kun valitsin, että oikaisen (yleensä tämä ei ikinä toimi vaan jään odottamaan pitkäksi aikaa jonnekin sivuristeykseen kun alunperin oli kuvitelma matkan nopeutumisesta), pääsin ihan oikeasti monen auton ohi ja jopa 15 minuuttia nopeammin tavoiteosoitteeseen!

Aa, toinen syy ruuhka-autoiluun! Sain uuden projektiehdotuksen kummitytyn äiteeltä. Tiedoksi sinne, että ohje on löydetty, lunastettu (Ravelry tottakai!) ja langat hankittu! Pikainen visiitti lankamaailmassa, neljä kerää lankaa ja kassalla summa taas reilu 30 euroa. Ei tämäkään ihan ilmainen harrastus kyllä ole.

Kiitos hei!

Käytiin tänään elokuvissa. Nähtiin uusin Nälkäpeli. Se oli kyllä yllättävän hyvä! Olin ihan varma, että se on ihan liikaa samanlainen kun ne aiemmat. Jatko-osaa odotellessa. Mulla ei todella ole tällä hetkellä muuta asiaa. Tähän tulin istumaan kotisohvalle Isännän viereen ja heti yksi huomionkipeä Mufasa tuli kerjäämään rapsutuksia. Isäntä kattoo Lukon peliä. Pahalta näyttää Lukon puolesta.

Kiitos hei!

Vasen, oikee, vasen, oikee...

Siellä juhlissa oli ihan hurjan hauskaa! Eilen meni niin pitkäksi, että piti vähän lykätä tätä päivitystä. Naurettiin niin että vieläkin vatsalihakset on kipeänä! Tässä muutamia tuoreessa muistissa olevia juttuja.

Siinä tanssin pyörteissä biisin vaihtuessa kaveri vierestä kysyi, että "miten tätä tanssitaan?". Isäntä vastasi: "No näin! Vasen, oikee, vasen, oikee..."

Jokin aika sitten keskustelimme äidin kanssa pienten lasten söpöydestä. Olin sitä mieltä, että kaikki lapset ei todella ole söpöjä. Äiti oli sitä mieltä, että kyllä ihan kaikki lapset ovat söpöjä. Sanoin, että "minä ainakin olin lapsena niin susiruma, ettei tosikaan!" ja äiti vastasi, "olit sinäkin söpö, sillai omalla tavallas." Tuolla lahjapöydän vieressä siskon kanssa pällistellessämme huomasin siinä kehystetyn mustavalkoisen lapsen kuvan. Automaattisesti ajattelin sen olevan synttärisankarin kuva ja totesin, että "Kato! Ihan yhtä ruma ollu pienenä kun minäkin! Läskit posket ja käkkärä tukka!" Siinä synttärisankarin tytär kuunteli vieressä ja totesi sen olevan "teiän äiti." Ihmekös sitten se yhdennäköisyys. Lahjan ideana oli, että se oli äidin sukulaisia ja synttärisankaria yhdistävä tekijä.

Loppuillasta yksi epäonninen liukastui ja kaatui terassilla ja loukkasi ilmeisesti aika pahasti selkänsä. Siinä illan myöhetessä linkutellessaan autolle linkuttaen ja naama kivusta vääristyneenä hän totesi: "Ai että on perse kipeä, mutta kyl on rahaaki!"

Loppuillasta Isäntä ja siskon puoliso olivat kovasti jatkamassa, mutta kaikki muut väsyivät ja menivät nukkumaan. Tämä oli johtanut siihen, että pojat olivat laittaneet Passatin sisätilalämmittimen huutamaan ja menivät autoon istumaan ja kuuntelemaan musiikkia volumet kaakossa. Kumma kyllä emme heränneet tähän musisointiin, mutta sieluni silmin näen sen tilanteen, kun lauantai yönä kahden kolmen aikaan Rauman Lapin pimeydessä kaksi kaverusta istuu lämpimässä Passatissa etupenkeillä vierekkäin päät hytkyen ylikovasta musiikista hörppien kaljaa.

Tuomaritarina

Tänään on vihdoin se päivä kun voin tehdä tämän kirjoituksen!!

Kaikki alkoi kolmisen viikkoa sitten, kun tietoon tuli äidin miesystävän yllätys-50v -juhlat. Siitä jonkinaikaa eteenpäin istuskelin siinä mummulassa virkkaamassa uutta lalylala-hahmoa kun serkkutyttö (taas serkkutyttö, mutta ei ole aina sama serkkutyttö) alkoi utelemaan sen hetkisistä käsitöistä. Kävi ilmi, että hän oli aivan varma minun työstävän aiemminkin 50v lahjaksi tekemää näköisnukkea tälle synttärisankarille. Minulla ei ollut käynyt edes mielessä!

Siitä se työstäminen alkoi. Nyt sitä on tehty kaksi viikkoa lähes nonstoppina. Kuluneen viikon aikana Isännä ollessa poissa en ole ehtinyt edes syömään kotona iltaisin. Joka päivä on ollut kiite kotisohvalle jatkamaan nukkeprojektia. Nukke syntyi ensimmäisessä viikossa, mutta kävi ilmi, että niiden vaatteiden tekeminen ei todella ole niin yksiselitteistä! Toisella yrityksellä paidasta tuli siedettävä. Kaduin myös tässä loppuviikosta sitä, etten virkannut nuken alaosaa alunperin mustaksi ja täten tehnyt sille niin sanotusti kestohousuja, koska se vaan olisi näyttänyt paremmalta.

Tekoaikaa hieman lyhensi myös synttärisankari, joka oli päättänyt juhlistaa suurta päiväänsä jo perjantai-illalla läheisimpiensä kanssa. Toisin sanoen, koko viikonloppu menee juhliessa samaa miestä! Tämä ei kuitenkaan ole toki huono asia, mies kun on aivan mainio, mutta joduin ensimmäiset juhlat jättämään "väsymyksen" vuoksi kesken ja menemään naapuriin siskon luokse viimeistelemään syntymäpäivälahjaa! 

Synttärisankari on aiemmilta vuosiltaan ollut ahkera jääkiekkoaktiivisuudestaan ja on toiminut vuosia myös hyvänä jääkiekkotuomarina. Hän on myös hyvin aktiivinen "Rauman Lukkolainen", joten tuomaripaidan lisäksi sisko osti Lukkoketun ja painatti ketun hupparin selkään sankarin nimen ja 50. Kettu annettiin Popikoiralle. Eilen illalla näihin sankarin omiin juhliin mentäessä meillä ei tietenkään ollut mitään lahjaa, joten otettiin kettu pois koiralta, harjattiin ja siistittiin sitä vähän ja laitettiin painatettu huppari sille takaisin päälle. Synttärisankari kyllä piti tästäkin lahjasta kovin, eikä toivottavasti pahastu kun kerromme, ettei hän oikeasti saakkaan pitää sitä kettua.

Iso työ on takana, mutta vaiva on sen arvoista! Näissä lahjoissa on se antamisen ilo huipussaan, sillä lahjoissahan aina ajatus on tärkein ja vaikka tuo nukke näyttääkin ihan pikkulapsen tekemältä, on heti varmaa, että lahjan saaja on ollut ajatuksissa sitä tehdessä.