Yritin ottaa teille kuvia kauniista luonnosta, mutta ei tullut yhtään hyviä. Älkää kuitenkaan antako syksyn ja pimeyden hämätä, vaan katsokaa ympärillenne, luonto on kauneimmillaan! Värit näyttää upeilta myös harmaata taivasta vasten, varmasti myös kaikkien niidenkin mielestä, jotka arvostavat aurinkoa enemmän kun pilvistä ja sumua.
perjantai 3. lokakuuta 2014
Selviytymisviikko, osa 1
Tänään alkoi selviytymisviikko. Viikon tarkoitus on, että pysyn sosiaalisesti järjissäni, kun Isäntä on pohjoisessa jokavuotisella metsästysreissulla. Sosiaalisuuttani aion ylläpitää tänään juhlistamalla valmistunutta opinnäytetyötä meidän "mökillä", eli Isännän serkun luona Paraisten saaristossa. Myös serkun mies on siellä samaisella reissulla.
Kattokaas tätä!
Arvatkaas mitä tässä on!
Siinä on mun oppari kansitettuna x 6 ja Lemminkäisenkadun AMK:n kahvilasta itselleni palkinnoksi ostama iso tummapaahto-kahvi!
Koulun väri on siis tuo sininen, mutta tällaisena sinisen vihaajana en halua kovalla vaivalla tekemääni opinnäytetyötä katsella sinisissä kansissa. Viralliset kopiot (kirjasto, opettaja, työpaikka) on siis sinisiä.
torstai 2. lokakuuta 2014
Hei KUU-ukko
MEIÄN KUU TULI!
Ensimmäisenä kun tultiin katsomaan tätä asuntoa ja kävelin makuuhuoneeseen ja käin sen ison seinän, näin sen silmissäni: Tumma korosteseinä ja oikeassa nurkassa iso täysikuu.
Keväällä olin kädentaitomessuilla ja siellä oli sisustustarrakoju, jossa lietolainen nainen kauppasi kaikkia ihania sisustustarroja ja valmisti niitä itse. Siinä samoihin aikoihin serkkuni alkoi pyörittämään Lapijoella (Rauman ja Porin välissä, enempi Raumalla) lastentarvikeliikettä, Pikku Taaperoa ja siellä käydessäni ehdotin, että ottaisi yhteyttä kyseiseen sisustustarraliikkeeseen ja alkaisi jälleenmyyjäksi. No kyseinen lietolaisnainen pyörittää Mielikuvat-nimistä yritystä Liedossa ja nykyään Pikku Taapero tosiaan toimii jälleenmyyjänä *wink wink*. Tarinan tarkoitus on se, että ajoin viikko sitten Lietoon ja astelin Mielikuvat kauppaan kuvan kanssa ja sanoin, että haluan tällaisen, 60 cm halkaisijaltaan.
Tänään se tuli.
And I love it!
Ilmeisesti tämän bloggaajan pitää ostaa puhelin paremmalla kameralla, tai laadukas puhelin.
Ensimmäisenä kun tultiin katsomaan tätä asuntoa ja kävelin makuuhuoneeseen ja käin sen ison seinän, näin sen silmissäni: Tumma korosteseinä ja oikeassa nurkassa iso täysikuu.
Keväällä olin kädentaitomessuilla ja siellä oli sisustustarrakoju, jossa lietolainen nainen kauppasi kaikkia ihania sisustustarroja ja valmisti niitä itse. Siinä samoihin aikoihin serkkuni alkoi pyörittämään Lapijoella (Rauman ja Porin välissä, enempi Raumalla) lastentarvikeliikettä, Pikku Taaperoa ja siellä käydessäni ehdotin, että ottaisi yhteyttä kyseiseen sisustustarraliikkeeseen ja alkaisi jälleenmyyjäksi. No kyseinen lietolaisnainen pyörittää Mielikuvat-nimistä yritystä Liedossa ja nykyään Pikku Taapero tosiaan toimii jälleenmyyjänä *wink wink*. Tarinan tarkoitus on se, että ajoin viikko sitten Lietoon ja astelin Mielikuvat kauppaan kuvan kanssa ja sanoin, että haluan tällaisen, 60 cm halkaisijaltaan.
Tänään se tuli.
 |
| Kuva on hieman rakeinen ja huonolaatuinen, eikä näytä tilaa kauhean luonnollisessa koossa, mutta siellä se on. Ja toivottavasti pysyy, meinaan toi seinä on jotenkin todella ärsyttävä. Maalarinteippikään ei pysy siinä lainkaan. |
Koitan saada laadukkaamman kuvan jossain kohtaa. Ostin myös "Always kiss me goodnight" tarran, joka tulee tuohon sängyn päätyyn.
Niitä eilisiä ruoka- ja muita kuvia:
 |
| Ne verhot ja se verhotanko. Tuolien pehmusteet menee ehkä vaihtoon. |
 |
| Alkuruuaksi sienikeittoa. |
 |
| Pääruoka: Hevosenpaistia, valkosipulikermaperunoita ja pippurikastiketta. |
 |
| JälkiruokaPavlova. Omnomnomnom. |
 |
| Se tuijottaa mua |
Ilmeisesti tämän bloggaajan pitää ostaa puhelin paremmalla kameralla, tai laadukas puhelin.
keskiviikko 1. lokakuuta 2014
Amen keittiössä, osa 3
Onni on kyllä tuollaiset vanhemmat, jotka huolehtivat jälkikasvunsa omenoista, mustikoista ja sienistä ja muista. Sekä Isännän vanhemmat, että omani siis. Koska juuri eilen ihmettelin, miksi aina täytyy laittaa överiksi, on meillä tänään ruokalistalla sienikeittoa, hevosenpaistia ja Amen äidin pippurikastiketta ja niitä eilisiä Pavlovia tai omenakaurapaistosta.
Tuosta äidin pippurikastikkeesta, se on maailman parasta. Kukaan ei ikinä osaa tehdä vastaavaa. Ravintolassakaan ei ikinä voi ottaa pippurikastiketta, sillä äidin pippurikastikkeen jälkeen se on aina pettymys. Tänään, 1. lokakuuta 2014, aion koittaa tehdä itse sitä mainiointa pippurikastiketta. Suureet on saappaat, joihin meinaan astua. Reseptin tekijänoikeudet ovat ikävä kyllä äidillä, joten jos joku haluaa kyseistä kastiketta maistaa, joutuu käymään äidin luona kylässä. Jos joku haluaa vastaavanlaista "wannabe" yhtä hyvää tekelettä, tulkoon kyläilemään meillä.
Aika myöhäiseksi taitaa ruokailu mennä. Nyt on sienikastike ja valkosipuliperunat tulossa, kohta uuniin menee liha ja alkaa pippurikastikkeen valmistus.
Lopuksi haluan kertoa tämänpäiväisestä kauppareissusta ja kun Isäntä valitsi uutta hammasharjaa. Ei ole helppoa kuulkaa!
Löysin myös hienon Vallilan verhon keittiöön, oikeen Prisman alennusmyynnistä! Se kauan himoitsemani Vallilan ruskea Kelohonka-verho oli myös halvennuksessa (-20%), mutta en raaskinut ostaa kahta verhoa. Etenkään kun Isäntä ei halunnut tyytyä 14 euron digitaaliseen lämpömittariin, vaan piti saada 38 euron sääasema joka näyttää varmaan minun kuukautiskiertonikin ja on niin hieno! On se ainakin hyvä, että voi katsoa sääasemasta minkälainen kuu siellä möllöttää, jos ei vaikka jaksa vaivautua raottamaan sälekaihtimia.
Oikeastihan se meni niin, että halusin makuuhuoneeseen lämpömittarin, koska siellä laitetaan aamulla vaatteet päälle, niin olisi ihan kiva tietää kuinka paljon vaatetta pitää laittaa. Siinä lämpömittarihyllyllä valitsin sen sopivan (14 euroa) ja olin jo lähdössä, kun Isäntä hoksasi sen sääaseman, ja ehdotti että keittiön mittari siirretään ylös ja keittiöön tulee tällainen hieno sääasema. Sanoin että liian kallis ja sillä ei tee mitään ja jatketaan matkaa. Seuraavaksi pysähdyin katsomaan niitä verhoja, kun siinä oli suuri -20 % kyltti. Siinä Isäntä katseli ja totesi, että on verho kalliimpi kun se sääasema, että kai siihen nyt voi laittaa minkä tahansa rievun ikkunan päälle. Tuiman katseen saattelemana Isäntä lähti siunauksen saaneena vaihtamaan sitä lämpöMITTARIA sääASEMAAN.
Nyt meillä on sääasema ja vain toinen niistä alennusverhoista. Ja yksi Isäntä, joka nyt parhaillaan yrittää asentaa verhotankoa keittiön seinään. Ihmettelyistä päätellen se seinä ei ole kipsilevyä.
Tuosta äidin pippurikastikkeesta, se on maailman parasta. Kukaan ei ikinä osaa tehdä vastaavaa. Ravintolassakaan ei ikinä voi ottaa pippurikastiketta, sillä äidin pippurikastikkeen jälkeen se on aina pettymys. Tänään, 1. lokakuuta 2014, aion koittaa tehdä itse sitä mainiointa pippurikastiketta. Suureet on saappaat, joihin meinaan astua. Reseptin tekijänoikeudet ovat ikävä kyllä äidillä, joten jos joku haluaa kyseistä kastiketta maistaa, joutuu käymään äidin luona kylässä. Jos joku haluaa vastaavanlaista "wannabe" yhtä hyvää tekelettä, tulkoon kyläilemään meillä.
Aika myöhäiseksi taitaa ruokailu mennä. Nyt on sienikastike ja valkosipuliperunat tulossa, kohta uuniin menee liha ja alkaa pippurikastikkeen valmistus.
Lopuksi haluan kertoa tämänpäiväisestä kauppareissusta ja kun Isäntä valitsi uutta hammasharjaa. Ei ole helppoa kuulkaa!
Löysin myös hienon Vallilan verhon keittiöön, oikeen Prisman alennusmyynnistä! Se kauan himoitsemani Vallilan ruskea Kelohonka-verho oli myös halvennuksessa (-20%), mutta en raaskinut ostaa kahta verhoa. Etenkään kun Isäntä ei halunnut tyytyä 14 euron digitaaliseen lämpömittariin, vaan piti saada 38 euron sääasema joka näyttää varmaan minun kuukautiskiertonikin ja on niin hieno! On se ainakin hyvä, että voi katsoa sääasemasta minkälainen kuu siellä möllöttää, jos ei vaikka jaksa vaivautua raottamaan sälekaihtimia.
Oikeastihan se meni niin, että halusin makuuhuoneeseen lämpömittarin, koska siellä laitetaan aamulla vaatteet päälle, niin olisi ihan kiva tietää kuinka paljon vaatetta pitää laittaa. Siinä lämpömittarihyllyllä valitsin sen sopivan (14 euroa) ja olin jo lähdössä, kun Isäntä hoksasi sen sääaseman, ja ehdotti että keittiön mittari siirretään ylös ja keittiöön tulee tällainen hieno sääasema. Sanoin että liian kallis ja sillä ei tee mitään ja jatketaan matkaa. Seuraavaksi pysähdyin katsomaan niitä verhoja, kun siinä oli suuri -20 % kyltti. Siinä Isäntä katseli ja totesi, että on verho kalliimpi kun se sääasema, että kai siihen nyt voi laittaa minkä tahansa rievun ikkunan päälle. Tuiman katseen saattelemana Isäntä lähti siunauksen saaneena vaihtamaan sitä lämpöMITTARIA sääASEMAAN.
Nyt meillä on sääasema ja vain toinen niistä alennusverhoista. Ja yksi Isäntä, joka nyt parhaillaan yrittää asentaa verhotankoa keittiön seinään. Ihmettelyistä päätellen se seinä ei ole kipsilevyä.
tiistai 30. syyskuuta 2014
Touhutiistai
Kävin tänään tosiaan kirjoittamassa sen kypsyysnäytteen. Hiukan jännitti, mutta jännitys helpotti aika lailla, kun opettaja sanoi sen olevan vain muodollisuus ja käytännössä mahdoton reputtaa. Uskoisin siis olevani kuivilla. Huomenna pääsen painotalolle kansittamaan työni. Voiton puolella aletaan olla, ei kuitenkaan valmiita vielä.
Töissä meni pitkään ja koska olin käyttänyt lounastaukoni kypsyysnäytteen kirjoittamiseen ja selvinnyt päivästä yhden leivän avulla, olin kuolemassa nälkään. Äkkiä kotiin ja ruokaa. Ruuan jälkeen katsoin keittiön tasolle, jossa komeili isältä saatu ämpärillinen omenia. Vähempikin olisi riittänyt, mutta kiitos. Tein niistä jo eilen yhden omena-kaurapaistoksen ja loput oli käytettävä ennen kun ne hemmetin pikkukärpäset valtaisivat koko asunnon. Hilloa niistä ei jaksanut tehdä, sillä osa oli niin pieniä. Paloittelin ne ja sain 2,5 litran kulhon täyteen niitä omenaviipaleita.
Mitäs nyt? No omenapiirakkaa tietenkin!
Noh, ilmeisesti omenapiirakkaan menee ihan vaan pari omenaa, sillä kasa ei juurikaan pienentynyt saadessani piirakan uunniin. Päätin tehdä taas omena-kaurapaistosta. Sitä tuli yksi iso vuoka ja toinen aika iso vuoka. Miksi aina täytyy vetää överiksi kun jotain tekee? Kaiken sen lisäksi tehtiin vielä marenki-Pavlovia, joita saa huomenna täytellä. Isännän äidin tekemät oli niin ihanan taivaallisia, että oli pakko koittaa itsekin, koska eihän tuossa vielä tarpeeksi makeaa ole.
Jos nuo marenkisetit onnistuu, niin jaan ohjeen tänne.
Töissä meni pitkään ja koska olin käyttänyt lounastaukoni kypsyysnäytteen kirjoittamiseen ja selvinnyt päivästä yhden leivän avulla, olin kuolemassa nälkään. Äkkiä kotiin ja ruokaa. Ruuan jälkeen katsoin keittiön tasolle, jossa komeili isältä saatu ämpärillinen omenia. Vähempikin olisi riittänyt, mutta kiitos. Tein niistä jo eilen yhden omena-kaurapaistoksen ja loput oli käytettävä ennen kun ne hemmetin pikkukärpäset valtaisivat koko asunnon. Hilloa niistä ei jaksanut tehdä, sillä osa oli niin pieniä. Paloittelin ne ja sain 2,5 litran kulhon täyteen niitä omenaviipaleita.
 |
| Omenat. Vieressä litran rommipullo vertailun vuoksi. |
Mitäs nyt? No omenapiirakkaa tietenkin!
Noh, ilmeisesti omenapiirakkaan menee ihan vaan pari omenaa, sillä kasa ei juurikaan pienentynyt saadessani piirakan uunniin. Päätin tehdä taas omena-kaurapaistosta. Sitä tuli yksi iso vuoka ja toinen aika iso vuoka. Miksi aina täytyy vetää överiksi kun jotain tekee? Kaiken sen lisäksi tehtiin vielä marenki-Pavlovia, joita saa huomenna täytellä. Isännän äidin tekemät oli niin ihanan taivaallisia, että oli pakko koittaa itsekin, koska eihän tuossa vielä tarpeeksi makeaa ole.
 |
| Pavlovat uunissa. |
P.S. Tuo omena-kaurapaistos on eräänlainen bravuuri. Tein sen kotitaloustunnilla käytännön kokeessakin. Ainut mitä osaan valmistaa laittamalla "vähän tota ja jonkinverran tota" ja se on aina hyvää. Se niistä kokintaidoista.
P.P.S. Oon huomannut, että on huomattavasti kivempi tehdä kaikkea, kun on kunnon keittiö.
maanantai 29. syyskuuta 2014
Hyvästi vanha asunto!
Kävin tänään palauttamassa vanhan asunnon avaimet. Oli se niin tyhjän ja ankean näköinen. Hieman haikea olokin tuli, kun viimisen kerran astuin siihen hitaaseen ja kauan miettivään hissiin ja matkasin viimeisen sinne ylimpään kerrokseen sen oven taakse, jossa minun ja Isännän nimet lukivat.
Yllättävää oli se, että matka autolla töistä vanhalle asunnolle kesti yhtä kauan, kun tänne uuteen kotiin, vaikka tämä uusi koti on 7km kauempana. Kaikki tämä pelkästään siksi, että vanhalle asunnolle mennessä pitää odottaa ruuhkassa päästäkseen Helsingintieltä 8-tielle, kun tänne uudelle asunnolle tullessa voi vaan porhaltaa sen autojonon ohi. Mutta nyt vähän ennen-jälkeen kuvia.
 |
| Kylppäri ennen |
 |
| Kylppäri nyt |
 |
| Keittiö ennen |
 |
| Keittiö nyt |
 |
| Keittiöstä olkkariin ennen. |
 |
| Olkkari ja keittiö nyt |
 |
| Vaatekomero ennen |
 |
| Vaatekomero nyt. |
 |
| Makuuhuone ennen |
 |
| Makuuhuone nyt |
Kiitos asunto, palvelit meitä hyvin!
P.S. Huomenna kypsyysnäyte. Pitäkää peukkuja!
 |
| Onko kissa suuri vai lavuaari pieni? |
sunnuntai 28. syyskuuta 2014
Polttarimeininkejä
Me oltiin Isännän kanssa eilen samoissa polttareissa. Nämä polttarit oli for everyone-polttarit sen sijaan, että oltaisiin tylysti yleistetty miesten polttarien olevan vain miehille. Hauskaa oli!
Sankarin lennättäminen jäi sivu suun kovan tuulen vuoksi, mutta se ei juurikaan haitannut. Sen sijaan käytiin Raumalle rantautuneen purjeveneen avoimissa ovissa polttarisankarin toiveiden mukaan. Ruoka Buena Vistassa oli hyvää, eikä me kauheasti aiheutettu pahennustakaan. Polttarisankari oli hetken ajan jo alistunut kohtaloonsa luullen, ettei saa syödäkseen muuta kuin tuunatun hernekeiton.
 |
| Petroskoin rokka. |
Yllätys oli hyvinkin positiivinen kun sankari sai tilaamansa annoksenkin eteensä.
Seuraavaksi mentiin baariin, jossa sulholle oli järjestetty trivia. Meidän osaltamme päivä huipentui saunaan ja illanviettoon (mm. karaoken merkeissä) isäni luona. Virkeimmät jatkoivat vielä baariin etsimään bestmanille "Mimosaa". Melkein löytyi, mutta jatkohaaveet kaatuivat siihen, kun bestman luuli majoittavansa sulhon ja täten jatkopaikka ei ollut selvillä.
Iltaan kuului myös vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Yritin avata sulholle pullo-oluen sytkärillä. Ilmeisesti en ole ammattilainen, sillä onnistuin veistämään korkkia vasten palan sormestani. Onneksi yhdellä juhlijoista oli ensiapulaukussa laastari, kuulemma kummitytön jäljiltä.
On muuten ihan törkeän kipeä edelleen, vaikka laitoin siihen illalla tekolihan (=compeed rakkolaastarin) ja se on ollut siitä lähtien tekolihan suojissa. Ehkä kuitenkin juuri ja juuri selviän. Ame- janoisten sankari!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)