Isännän suusta, osa 6

Isäntä: "Kui paljo lotos on täl viikol?"

Minä: "1,3 miljoonaa"

Isäntä: "Eihä oo, ku miljoona kolmesataatuhatta!"

Isäntä halusi mennä laulamaan karaokea.
Minä: "Mitäs meinaat laulaa, perus Vanhoja poikia viiksekkäitä vai Norjalaisen villapaidan? Hehee."
Isäntä: "Ei ku mä laulan jotain uutta! Mä laulan sen vaskikellot! *hyräillen* Kun ilta tullut on, urut soi, kylä nukkuu..." 

Sisko: "Toi on kyllä Vanha holvikirkko."

Vähiin käy ennen kun loppuu

Eilen oli töissä ihan hirveä päivä. Henkilökuntavajeella mentiin, tai oikeastaan mennään koko viikko ja kokoajan tuntui olevan kiire ja mikään ei onnistunut ja ajatuksia olisi pitänyt osaa lukea ja mihinkään ei osannut varautua ja kaikki vaan tuntui niin tajuttoman hankalalta. Nämä on niitä hetkiä kun suorastaan odottaa, että pääsee päivystysluontoisesta asiakaspalvelutyöstä labratyöhön. Siellä ei ole niitä välillä kaiken niin hankalaksi tekeviä asiakkaita, eikä samanlaista kiirettä kun näytteenottoharrastuksessa. Toisaalta, kyllä ne asiakaskontaktit osaavat olla mukaviakin ja välillä oikeen hymyssäsuin on loppupäivän kun joku mukava asiakas osuu kohdalle. Eilen ei tosin ollut se päivä. Vielä kun tähän lisätään tällainen yksi henkilö, jonka naamasta näkee aika varmasti jos sitä v*tuttaa, niin asiakaspalvelutyö on taputeltu. Kun koko päivä on mennyt persiilleen ja mihinkään ei pääse niitä asiakaskontakteja karkuun ja lisää tulee jatkuvasti niin jo alkaa tämän tytön hymy hyytyä vaikka kuinka yrittäisi. Vieraiden miellyttämistarve on melkein mitätön ja kärsivällisyys sitäkin vähäisempi. Noita kärsivällisyyttä vaativia tilanteita tosin oppii kyllä omalta osin aika hyvin välttelemään, muun muassa sen sijaan että oikeasti yrittäisit selittää asiakkaalle että näytteestä tutkitaan solunsisäistä entsyymiä, joita esiintyy muun muassa maksassa, lihaksessa ja sydänlihaksessa, voi näppärästi vaan sanoa "maksa-arvoja".

Tämä on viiminen viikkoni näytteenottoharrastuksessa. Viiminen kuukausi on ollut aivan ihana ja olen todellakin nauttinut erityisesti iltavuoroista ja pitkään nukkumisesta, osittain myös niistä asiakaskontakteista, näytteenotosta ja sydänfilmeistä, piippaavista objekteista, jotka tosin satunnaisesti melkein katkaisevat sen viimisenkin hermon, työkavereista, lyhyestä työmatkasta ja ilmastoinnista. Vähemmän minun tulee ikävä hikisiä ja välillä kovin yksinkertaisia asiakkaita ja niitä hyvin aikaisia aamuvuoroja. Kaikenkaikkiaan on kuitenkin ollut todella mukavaa. Vielä neljä työvuoroa ennen kun labratyö alkaa. Vähiin käy ennen kun loppuu.

Mutta nyt, töihin.

Karkkipäivä

Pyysin eilen Isäntää käymään kaupassa Länsikeskuksessa, koska siellä oli irtokarkit alennuksessa.

Seuraava kuva havainnollistaa Isännän ostamista karkeista, että paljon minua siellä karkkihyllyllä ajateltiin.

Kuvan alimmassa kipossa olevat karkit on valittu minua ajatellen ja loput ovat Isännän mieleen. 

P.S. Lempikarkkinikin puuttui tästä!

P.P.S. Onneksi on 24h Sale nykyään naapurissa. Kävin täydentämässä varastojani, tosin täyteen hintaan..

Huhhahhei ja punaviiniä pullo!

Joskus on hyvä vaan nauttia (lähes) pullo punaviiniä kotioloissa ihan yksinään vaikka televisiota katsellen. Olen nyt vihdoin alottanut katsomaan sitä How I Met Your Motheria ja on se kyllä koukuttava. Ei tosin silti vedä vertoja Frendeille. Eilen päätin myös korkata pöydällä hengailevan Malbec-pullon ja nautinkin sarjasta yhdessä maukkaan punaviinin kanssa. Hyvä combo, ei muuta voi sanoa.

Kuten muistelinkin, niin punaviini yksinään ei aiheuta minkäänlaista päänsärkyä toisin kuin myytit yleensä kertovat. Mutta ei ikinä missään tapauksessa kannata nauttia saman illan aikana punaviiniä, olutta ja tequilaa. Itseasiassa tequilaa ei kannata nauttia ikinä missään tilanteessa, ellei ole valmis seuraavan päivän uskomattoman kamalaan oloon. Mutta punaviini on hieno tuote! Sitä voi nautiskella ja seuraavana aamuna on teräksisessä kunnossa! Itsekin heräsin jo kello 5.31 täysin pirteänä. Hetken pyöriskeltyäni asunnossa ja tajuttuani mitä kello on, menin tietenkin väsymyksen puutteesta huolimatta takaisin sänkyyn.

Heräsin kamalaan kutinaan. Siis olo oli niin tuskainen, että olin varma että joku Upinniemen varuskunnan syyhypunkkipoika on nukkunut vieressäni, mutta ei. Vanha kunnon ihottumahan se siellä kutitti. Ilmeisesti eilinen kuntosalissa tapahtunut hikikylpy ei ollut iholleni hyväksi. Toinen vaihtoehto tietenkin on, että olen erityisen allerginen punaviinin tanniineille, mitä hieman kyllä epäilen sillä hiki tätä on aina ennenkin aiheuttanut. Nyt päätin koittaa ultimaattista vaihtoehtoa ja kävin ostamasta apteekista allergialääkettä. Ajattelin nyt varmuuden vuoksi kokeilla kuuria sitäkin, pakkohan tähän kutinaan on jotain ottaa. Ihohan siis ei kutita, jos siihen ei koske, mutta käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pitäisi olla alasti koskematta mihinkään, enkä usko että työnantaja olisi mielissään, jos hilluisin laboratoriossa ja ottaisin asiakkaita vastaan alasti. Vaatteet on nimittäin pahin kutinan laukaisija.

Maltan tuskin odottaa huomista, jolloin lämpötilan pitäisi jälleen nousta yli kolmenkymmenen. Sitä minä vielä kaipasinkin. Lisää aurinkoa, lisää hikoilua, lisää kutisevaa ihottumaa ja lisää kortisonivoidetta.

Voittajafiilis

Siis mä oon niin voittaja! Mä sitten oikeesti menin sinne salille!

Kaikki alkoi lauantaiaamuna kello 9.00, kun Isäntä herätti mut kutittamalla mun jalanpohjaa ja mä potkasin sitä ja ärähdin. Sitten se toi mulle IIIIIISON kahvikupin sänkyyn ja muistutti, että olin luvannu heittää sen kaverin polttareihin. Aikaa nousta ja lähteä 5 min.

Kahvi naamaan, naamapesu ja ylös. Isäntä löysi tiensä polttareihin ja mä tulin kotiin, kaivoin kaapin pohjalta pussin, missä oon viimeksi sisäpelikenkäni nähny, pakkasin pyyhkeen ja muut kamat ja lähdin polkemaan linja-autoaseman vieressä sijaitsevalle Gym2000 salille. Siis ensimmäinen huomio sille, että mä poljin. Suuri askel minulle, pieni ihmiskunnalle. Kävi myös ilmi, että pyörä on huomattavasti vähemmän hikeä nostattava kulkuväline näillä helteillä kun kävely. Koska viima. Ja muistin taas, että se pyöräilyhän on ihan mukavaa, kunhan ei väkisin tarvii lähteä minnekään kauas "lenkille". Kun on päämäärä, niin se on ihan kivaa. Voishan sitä useamminki käyttää...

No kuitenkin. Pääsin salille, kävelin tiskille ja kerroin että en oo ollu täällä ennen ja haluaisin kymppikortin. Siinä oikeen rempsakka täti sitten mua avusti ja kertoi kissastaan (näkyykö se ulospäin se kissatouhu) ja varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni kävi niin, että joku muu höpötti enemmän ku minä. Siinä sitte sain avainlätkän ja pukkarin kautta naisten saliin. Kyllä, naisilla on siellä oma sali. Yks tyttö kertoi että hän ei ainakaan voi treenata miesten nähden, koska eihän sitte voi hikoilla, että ilmeisesti naisten sali on siksi, koska tällaisiakin ihmisiä on. Kukin tietenkin treenaa tyylillään enkä minä ole ketään tuomitsemaan ja hikoilinkin siellä ainakin kolmen 0.5 oluttuopin edestä. Tiedä sitten toimiko ilmastointi vai onko kunto niin huono, veikkaan kylläkin jälkimmäistä. Amatöörimäisesti olin vielä unohtanut juomapullon ja vatsan pohjalla oli ainoastaan se aamun ylisuuri tuopillinen kahvia, joten lievästi jotain nestehukkaa oli tunnistettavissa.

Treeni itsessään oli todella huono. Palloilin vaan ympyrää ja koitin päästä jyvälle siellä olevista laitteista ja tiloista ja tein vähän sitä sun tätä liian pienillä painoilla ihan vaan herättääkseni vähän kaikkia lihasryhmiä, sillä todennäköisesti jokainen lihas on joka tapauksessa huomenna kipeä. Mikään treeniblogi tämä ei kuitenkaan ole, joten jatketaan siihen salikierroksen ja superhikoilun jälkeiseen tilanteeseen, nimittäin suihkuun. Olin siis ottanut pesuaineet ja pyyhkeen mukaan ja kävi ilmi, että minulla on mukana ainoastaan kasvojenpesuaine ja minishampoopullon pohjat. Ensinnäkin, minä en ikinä. pese. hiuksia. ilman. hoitoainetta! Toiseksi, mulla ei ollut saippuaa. Pyyhe päällä kikkailin siitä pukuhuoneen läpi sinne suihkuun ja ajattelin, että kyllä täällä nyt varmaan jotain pesuaineita on, vaikkakin olen todella tarkka siitä mitä käytän. No voin kertoa, ei ollut mitään pesuaineita ja suihkun lattiassa oli laatoituksessa reikä, josta puuttui pari laattaa. Mä olin siellä superhikisenä, haisin todella pahalta, pyyhe päällä suihkussa naamanpesuaineen ja minishampoon jämien kanssa, josta hädin tuskin riitti shampoota mun hiuksiin ja lattiassa oli reikä. En nähnyt siellä mitään kieltolappuakaan, että suihkuja ei saisi käyttää, joten ajattelin, että ne olisi varmaan laittanut jonkun maailman suurimman lapun ja vetänyt jonkun teipin siihen eteen, jos sitä suihkua ei saisi käyttää, joten urheana laitoin suihkun päälle, pesin noin puolet hiuksista sillä shampoonjämällä ja vartaloni sillä naamanpesuaineella, kuivasin suihkun lattian mahdollisimman hyvin (sieltä kolosta en saanu vettä pois) ja marssin suihkun "raikkaana" siitä pukuhuoneen läpi pukeutumaan. Äkkiä vaatteet päälle ja supernopeesti kotiin, että saan jotain hoitoainetta näihin hiuksiin.

Mission accomplished.

Nyt mulla on suurin kynnys ylitetty, kymppikortti taskussa, nestehukka ja huomenna lihakset ihan pirun kipeenä. Mä oon niin voittaja!!

Elokuu!!

Elokuu alkoi lämpimissä merkeissä. Olen saavuttanut jonkun yleisen kiputilalevelin tänään, sillä alavatsa on neljättä päivää kipeä ilman mitään varsinaista syytä ja eilinen kotona makoilu tuntuu nyt mukavasti koko selän jomotuksena, niskan jumituksena ja alaselän särkynä ja tänään jopa pienen pieni päänsärky ilmoitteli tulostaan. Minulla ei siis koskaan särje pää ja nytkin se kävi vaan nopeasti morottamassa ja supermakean banaanijugurtin jälkeen katosi.

Olen aivan varma, että nämä kiputilat johtuvat tästä helteestä. Tämä ei ole ihmisen hommaa ollenkaan näissä helteissä elely. Meillä on kotona nyt ollut yli kuukauden reilu 30 astetta lämmintä ja kun se sisälämpötila ei muutu juurikaan edes öisin, koska seinät ei päästä lämpöä ulos ja jostain syystä kämppä ei suosu vetämään ilmaa läpi, vaikka kaikki (pienet) röörit olisi auki! Makuuhuoneessa on yksi pieni avattava ikkuna, johon tulee 5cm rako ilmanvaihtoa varten. Yöt pärjätään ainoastaan pienen tuulettimen avulla joka sekin puhaltaa sitä 30 asteista ilmaa.

Mittani on nyt täynnä! Tänään se täyttyi. En enää ryhdy tähän touhuun ja laitankin elokuun kunniaksi tilaukseen kylmän, tuulisen ja myrskyisän syksyn ja sen myötä tulevan sateisen ja loskaisen talven ja mahdollisesti mustan joulun. Tervetuloa! Lämpötilalle alaraja voisi olla vaikka -20 astetta, koska viimevuonna leuka jäätyi työmatkalla -25 asteen pakkasella ja se oli kivuliasta. Joka tapauksessa olen valmis kaivamaan talvivaatteet jo esille, joten jos se lämpötilakin voisi jo tippua?

Tämän lisäksi kärsimystäni lisää jaloissani ihanasti punottavat hyttysten ja paarmojen puremat jotka kirvelevät ja kutiavat ja kutiavat ja vielä kutiavatkin! Syksy saisi viedä myös ne ötökät mennessään.

Huomenna ennen iltavuoroa voisin harkita kuntosalia, lähinnä tämän laiskottelun, pömpöttävän vatsan ja höllyvien reisien vastapainoksi, mutta ennen kaikkea jotta pääsisin edes hetkeksi jonnekin ilmastoituun paikkaan. Lisäksi pienimuotoinen liikunta voisi olla hyväksi näille helteiden raastamille hermoille, saisimpahan ainakin purettua tätä turhautumista edes johonkin. Eikä liikunta tälle jomottavalle selälle ja kireille niskoillekaan pahaksi olisi. Saas nähdä kuinka asian osalta käy.

Kaikesta huolimatta tänään on yleisesti hyvä päivä, sillä tänään alkoi elokuu. Tämä ihanan ihana kuu, kun paahtavat helteet alkavat viiletä, päivä lyhenevät ja pimeys saapuu! Pitkän kesän jälkeen saa taas nukuttua öisin kunnolla, kun yöllä on pimeää. Ei se sisälämpötilan viileneminenkään asiaa todella pahenna! Illat synkistyvät ja käsityötkin alkavat maistua paremmin kun kädet eivät jatkuvasti hikoa. Ulos uskaltautuu jopa lenkille ilman, että tarvitsee pelätä äkillistä nestehukasta johtuvaa sydänkohtausta. Kaikkein parasta on kuitenkin puiden kellastuminen ja punastuminen, Suomen ihanan kaunis syysruska ja tunnelmallisuus! Kotona voi istuskella sohvalla kynttilänvalossa Isännän kanssa peiton alla kuumaa rommitotia hörppien, syysflunssaa karkottaen ja lapasia kutoen.

Elokuu, olen todellakin valmis! Ihana tavata jälleen!

Sata salamaa

Olin alustavasti ajatellut meneväni tänään vapaapäivän kunniaksi kirjottamaan sitä opinnäytetyötä. Noh, heräsin oikeen kunnon jyrähdykseen ja kun nousin sängystä ylös, avasin sälekaihtimet ja katsoin ulos, siellä oli ihan harmaata ja taivaalla vilkkui ihan jatkuvasti. Ukkonen! <3

Mä tykkään ukkosesta. Se on ihana katsella kun vettä sataa oikeen kunnolla, taivas vilkkuu ja kuunnella kun jyrähtelee. Nykyään en enää laskeskele, mutta aina yhtä hauskaa se on kun välähtää ja jyrähtää samantien. "Nyt se kävi lähellä". Ja kaiken lisäksi näiden hellepäivien jälkeen on jo aikakin saada tänne Turkuun kunnon myräkkä puhdistamaan ilmaa! Kissat vähän pelästyivät tätä kovaäänistä jyrähtelyä ja pakenivat sängyn alle. Mufasa siellä hengailee pääasiassa muutenkin nykyään.

En voisi keksiä parempaa tapaa päivän aloittamiseen kun istua kotona parvekkeella katselemassa salamointia, juoda kahvia ja kirjoitella blogia.

Sain aikaiseksi jo varata meille ensiviikoksi asuntonäytön Isännän kanssa. Toivotaan että tämä paikka yllättää tosissaan ja että Isäntä saisi sen vakituisen työsopparin ensiviikolla käteensä niin voisi päästä maksamaan asuinkustannuksista osan itselleen. Luulen kuitenkin että tämän päivän aikaansaannokset jää siihen ja opinnäytetyön kirjoittaminen tänään jää. Ehkä kuitenkin kunnioitan vapaapäiväni ihan vapaapäivänä, istuskellen kotona nauttien tylsyydestä, Isäntäkään kun ei ole tänään kotona.

Ukkonenkin on jatkanut matkaa ja kissat ovat kaivautuneet koloistaan. Jos vaikka lukisi päivän lehden...