Se on uskomatonta, miten kaikki vauvajutut unohtuu! Lilin vauva-ajasta kirjoitin tänne ahkerasti, Manun vauva-ajasta on käytännössä kaikki unohtunut, vaikka siitä ei ole kun vuoden verran! Nyt tämän kuopuksen kanssa jotenkin toivoisi, että olisi Manunkin jutuista kirjoitellut ylös, sillä ei kyllä muista yhtään millaista on ollut!
Silti väittäisin, että tämä kuopus on ollut tähän saakka sisarussarjastaan helpoin. Hän on erittäin perustyytyväinen ja nukkuu yöt. Vähän on toisinaan itkuisuutta iltaisin. Olen pohtinut, josko se johtuisi juomastani kahvista tai jostain muusta ruuasta, mutta niin kauan kun syön salaatteja ja vältän kahvia, niin vauva vaikuttaa olevan tyytyväinen.
Ikää minimiehellä on huomenna kahdeksan viikkoa ja kasvu ja kehitys on ollut hurjaa! Nyt on painoa jo ainakin 7kg ja vauva katselee niin tarkasti ympärilleen ja näkee jo kauas. Eilen ensimmäistä kertaa vauva katseli mitkään Manua ja Manun touhuja ja lähti vähän seuraamaankin, toki hyvin töksähtävin päänliikkein. Nyrkit osataan jo viedä suuhun ja niitä imeskellä, kun on imemisen tarvetta tai nälkä. Vauva pitää makuullaan hienosti päätään aivan pystyssä ja nostaa käsillään rintakehän maasta. Käsillä hän nostaa niin paljon, että usein kellahtaa kyljelleen. Jaloilla ottaa tukea maasta tai alustasta ja haluaa seisoskella tai potkii todella kovaa itseään eteenpäin. Leikkimatolla hän ei juurikaan viihdy, mutta viihtyy lattialla jos paikkaa vaihtaa usein. Iltaisin ja joskus muutoinkin hän viihtyy ehdottomasti parhaiten sylissä.
Vauva nukahtaa rinnalle, turvakaukaloon, vaunuihin tai Manducaan. Toisinaan, mutta harvoin hän nukahtaa itsekseen alustalle tai kehtoon. Ennen synnytystä ostettiin vauvalle kehto, jotta hänet saa nukkumaan alakertaan hälinän keskelle, ettei aina tarvitse lähteä viemään yläkertaan. Se on kyllä ollut hyvä, vaikka hän ei siellä aina kovin kauaa nukukaan. Isoveljen kiljaisut myös usein herättävät tehokkaasti, joten mikään pommin varma nukkuja hän ei ole. Pikkuhiljaa hän kuitenkin viihtyy enemmän aikaa hereillä maailmaa ihmettelemässä.
Viikonloppuna meillä on ristiäiset, joten vihdoin voidaan alkaa kutsua häntä omalla nimellään, eikä tarvitse enää puhua vauvasta. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti