Manu

 Suurin työllistäjä meillä tuntuu tällä hetkellä olevan tuo nykyisin keskimmäinen lapsi, Manu 1v 10kk iältään, joka touhuillaan, huumorillaan ja tilannetajullaan luo aivan käsittämätöntä tilannekomiikkaa useimpiin hetkiin. Toisinaan ei tiedä pitäisikö nauraa vai itkeä, kun puolen tunnin sisään neljä kertaa siivotut lasten ja koiran lelut on jälleen levitetty lattialle, vesilasi kaatuu kolmannen kerran tai tuhkaluukun sisältö on vedetty lattialle. Ei hän kiusallaan pahoja tee. Aina ei vain voi tietää mikä on sallittua ja toisinaan vahinkoja sattuu, usein väsyneenä enemmän. Vaikka paljon asioita tapahtuu, on hän kuitenkin pääosin rauhallinen ja harkitseva pikkumies.

Manu on lähtökohtaisesti hyvin kiltti, mutta menevä. Manu on kotona kovaääninen ja energinen touhuilija, joka viihdyttää itse itseään. Hän ei kaipaa itselleen leikittäjää, vaan hän usein leikkii itsekseen joko luvallisia tai luvattomia touhuja. Lempileluja ovat Dublot ja erilaiset koneet ja laitteet, kuten roska-auto, trukki, rekat ja autot. Ja tietenkin pallo. Leikit siskon kanssa ovat myös ihan parhaita ja usein meno yltyykin melko riehakkaaksi ja nauru raikaa.

Päiväkodissa sanovat, että Manu tottelee aina mitä hänelle sanotaan. Päiväkodissa ja vieraiden kanssa Manu on hiljainen tarkkailija, joka tarkkailee ensin hetken ennen kun lähtee touhuamaan. Muiden lasten ottaessa häneltä leluja, hän luovuttaa ne usein helposti ja jää seuraamaan, milloin toinen lapsi jättää kyseisen lelun vartioimatta ja kun näin tapahtuu, Manu hakee lelun takaisin itselleen. Kotona omista leluista on kuitenkin nyt alkanut ilmetä mustasukkaisuutta, etenkin roska-autosta (plaston) ja moposta (Pukylino), jotka selvästi ovat Manulle tärkeimpiä. Mopon kanssa Manu hurjastelee lähes kaikki siirtymät ja hän on hämmästyttävän taitava sen ohjailemisessa ja hallinnassa. Uskomattoman kovaa hän sillä vetää huoneesta toiseen, mutta ei koskaan törmää mihinkään vahingossa ja väistää näppärästi edessä olevat varpaat ja esineet.

Manu on tuhannen ilmeen tapaus. Hänen ilmeikkyytensä naurattaa käytännössä joka päivä. Surusilmät, kun häneltä viedään jotain, tai voivotteleva katse, kun hän ei enää jaksa syödä. Ilkikurinen virne kun hän pelleilee tai teennäinen naururemakka pää taaksepäin taivutettuna, kun hän nauraa mukana. Hän on tilannetajun mestari ja on aina jutussa mukana. Hän toistaa ja matkii kaikkea, kuten Netflixin aloitusääntä, vauvan ähinää tai toisen aivastusta. Hän myös huomaa aivan kaiken ja apinoi aivan uskomattomia asioita, kuten ruokailutapoja, eleitä ja toimintamalleja. Kun hän jotain oivaltaa (esim, että lautasta voi pitää kämmenellä syödessä), hän ei suostu tästä tavasta luopumaan, sillä hän varmasti tietää että näin kuuluu tehdä, tekihän tuo toinenkin äsken näin. Puheesta puuttuu puolet äänteistä, mutta silti sanoja kovasti toistetaan ja sanotaan ja toisinaan hermostutaan, ellei äiti tai iskä ihan ymmärrä, mitä hän tarkoittaa. Joka ruokailun jälkeen Manu muistaa pyytää pastillin ja käy yleensä kertomassa kaikille, jopa Nalalle ja vauvalle, että hän sai pastillin.

Hän näki, että ukkikin söi kämmen lautasen alla.

Manun paras kaveri on siskon lisäksi Nala. Nala tuli meille pentuna Manun ollessa 6kk ikäinen ja pennut bondasivat saman tien! Manu ja Nala ovat kasvaneet yhteen niin ihanasti, ettei mitään mieltä! Kumpikaan ei ole toisesta neuroottisen kiinnostunut ja kumpikin antaa toisen olla rauhassakin, mutta toisinaan ne painiskelevat ja hakeutuvat toistensa lähelle. Ainoa, joka saa Nalalta pallon välittömästi pois suusta on Manu, joka vain menee ja nyppäsee pallon pois. 

Manu tykkää syödä eniten äidin tai iskän lautaselta, sillä eihän omalla lautasella ole niin herkullisia ruokia kun muilla. Hän myös haluaa aina juoda samaa mitä aikuiset tai muut juo ja hänen ollessa ruokapöydässä ei voi syödä eri ruokaa hänen kanssaan, ellei ole valmis jakamaan omalta lautaseltaan. Toistaiseksi Manu on vielä saanut ryövätä ruokaa meidän lautasiltamme, sillä siten hän maistaa käytännössä vaikka mitä, mutta jos Manun lautasella peruna ja kastike on muussattu, muillakin se pitää olla muussattu, jos halua perunansa syödä.

Manu on alusta alkaen nukkunut yöt läpeensä, mutta päiväunien kanssa hänellä oli jossain kohtaa haasteita. Hän ei pienenä nukkunut millään päivisin ja kaikki päivät tuntui menevän nukuttamiseen. Ja kun hän nukahti, hän heräsi herkästi. Nykyään hän nukahtaa päiväunille helpommin (tosin tässä on tullut hieman taas takapakkia), mutta yöunille nukuttaminen vie toisinaan tuhottoman kauan aikaa. Käytännössä on täysin merkityksetöntä, mihin aikaan häntä menee nukuttamaan, kun hän kuitenkin nukahtaa vasta puoli kymmenen aikoihin. Hän makoilee rauhassa sängyssä, mutta uni ei vaan tule ja yksin hän ei tietenkään halua olla. Nyt Manu on toisinaan öisin herännyt vähän itkeskelemään, mutta on kuitenkin suhteellisen helposti nukahtanut uudestaan. Manu nukahtaa aina omaan sänkyyn, mutta siirtyy öisin meidän viereen, ettei tarvitse montaa kertaa käydä Manun huoneessa häntä rauhoittelemassa. Manulla on huoneessaan 140cm leveä runkopatja lattialla ja hän nukkuu siinä. Pinnasänkyyn hän ei koskaan oppinut ja siitä hän ei koskaan tykännyt, joten tämä on ollut nyt hyvä ratkaisu.

Kaiken kaikkiaan Manu on aivan ihana pieni rempseä touhuttelija. Hän rakastaa erilaisia työkoneita, joista roska-auto on kuitenkin kaikkein paras. Myös autot, mopot, lentokoneet sun muut ovat erittäin mielekkäitä. Lisäksi Manu tykkää eläimistä, kirjoista ja kylpemisestä/saunomisesta. Viimeaikoina Manu on kiinnostunut enemmän yksinkertaisista palapeleistä ja selvästi alkanut hahmottaa palojen muotoja paremmin. 

Tässä vielä vähän koostetta: 

Lempilelu: Plaston roska-auto ja Pukylino mopo

Lempibiisi: Ihahaa

Lempiruoka: Kasvikset ja makkara

Lempivaate: pipo

Paras kaveri: sisko ja Nala

Unenlahjat: tykkää aamulla nukkua pitkään ja lökötellä sängyssä.

Osaa jo: hyppiä tasajalkaa

Erityistä: ilmeikkyys, erittäin tarkka huomaamaan asioita ja matkii niitä, uskomattomat mopoilutaidot