Vähän myöhemmin Lilylla tuli aina paniikki, kun silmiin meni vettä. Mitään suurempaa traumaa ei asian osalta ikinä tapahtunut, joten joko se on vaan yksilöllistä, tai vaihtoehtoisesti vauvauinnista jäänyt "trauma". Hiusten peseminen oli järkyttävä operaatio, johon piti aina itsekin valmistautua henkisesti. Lilylle kun sanoi sanan "suihku" tai "hiustenpesu", alkoi paniikinomainen huuto. Huuto alkoi myös, jos ehdotti, että hän laittaa silmät kiinni, koska hän tiesi, että se tarkoittaa, että vettä menee kasvoille. Olemme yrittäneet lähes kaikkea mahdollista ja lopulta tilanne helpotti hiukan, kun hän sai itse mennä suihkuun vesisuihkun alle. Siitä huolimatta tuli kyllä itku, jos vettä valui kasvoille.
Tämä kesä on kuitenkin herättänyt pikkuneidissä todellisen delfiinin. "Vestpiininpoikanen" hän aina uidessaankin on. Edelleen kyllä veden roiskimiseen suhtaudutaan hiukan viileästi ja ellei huudeta kiukkuisena "LOPETA", niin ainakin katsotaan roiskijan perään pitkään ja erittäin paheksuvasti. Uimisen myötä myös suihkussa käynti on helpottanut ja nykyään hän jopa nauttii suihkusta. Kyllä älähdys kuitenkin kuuluu, kun vettä menee kasvoille.
Täytyy kyllä sanoa, että en yhtään ihmettele, jos Lily ei tykkää siitä, että vettä menee silmiin. Itse olen lapsuudessani uinut paljon, asuimme meinaan ihan lahden rannassa. Tästä huolimatta en ole koskaan avannut silmiäni mielelläni veden alla. Se meinaan kirvelee todella paljon. Keskusteltiin aiheesta jokin aika sitten porukassa, ja kävi ilmi että suurin osa ihmisistä pystyy ongelmitta pitämään silmiä auki veden alla. Joko se siis on mielen heikkoutta tai yksilöllisiä eroja, never know. Veikkaan jälkimmäistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti