Kesä länsirannikolla

Joku joskus sanoi, että pitää nuorena tehdä kaikkea spontaania, koska sitten kun on lapsia, ei enää voi. Voisin esittää eriävän mielipiteeni tästä, sillä nyt uskallan jo ehkä julkistaa, että me vietämme Lilin kanssa kesän Raumalla. Menen Raumalle siis kesäksi töihin aiemman alani työtehtäviin. Työnhausta hieman tuskastuneena ja päiväkodin painaessa päälle kesähoidontarpeen ilmoittamisen kanssa soitin extempore entiseen harjoittelupaikkaani Raumalle ja sain sieltä töitä. Heti, kun aloin hakemaan Lilille päiväkotipaikkaa Raumalta, sain työtarjouksen myös Helsingistä ja yhden haastattelukutsun tietenkin heti perään. Asia ei kuitenkaan hiukkaakaan harmittanut, sillä menen ehdottomasti mielummin töihin kotipaikkakunnalle tuttujen lähelle kun teen täällä päivystystyötä ja stressaan Lilin hoidon kanssa Isännän ollessa työmatkoilla. Lilin päiväkodin suhteen tilanne ei ollut hiukkaakaan hankala, neiti kun joutuisi joka tapauksessa kesällä toiseen päiväkotiin kesähoitoon ja Raunalta sai päiväkotipaikan yllättävänkin helposti. Lisäksi nyt Lili voi viettää aikaa myös muun muassa isovanhempiensa ja kummiensa kanssa! Toki Isännän lomaillessa Lili on Isännän kanssa "kotona".

Kovin päteviä vastauksia ihmisten kysymyksiin muun muassa kulkemisesta ja asumisesta ei oikeastaan ole ollut, mutta pikkuhiljaa nekin ovat selkiytyneet. Uskon siihen, että asiat kyllä hoituu. Pääasia on, että minulla on töitä ja Lilillä hoitopaikka ja ne ovat jo aikalailla varmoja. Työpaikasta on vahvistettu ja Lilin päiväkotipaikasta on tullut päätös ja käytiin siellä jo tutustumassakin kertaalleen.

Täytyy kyllä totisesti kehua sitä, miten Rauman varhaiskasvatuksessa asiat hoituvat! Soitin ensimmäisen kerran vain tiedustellakseni, onnistuuko tällainen kesätyöpaikan vuoksi päiväkotipaikan saaminen. Olin jo varautunut massiiviseen selitykseen tilanteesta, omituisiin kikkailuihin (muun muassa kirjojen vaihtoon) ja ties mihin, kunnes johdannon kerrottuani ihana täti ystävällisesti ilmoitti, että "juu, kyllähän tuo onnistuu! Meillä on mahdollisuus kyllä kesätyöntekijöille hoitaa kesäksi hoitopaikka, että kun sinulla on työpaikka tiedossa, niin laita vaan hakemusta tänne." Olin niin äimistynyt, että menin ihan sanattomaksi ja aloin änkyttää. Kun työpaikka varmistui, soitin varhaiskasvatukseen uudelleen, jolloin täti kertoi, että oli juuri aamulla tarkistanut, että onko hakemusta tullut ja miettinyt, että mitenköhän minulle kävi. En voinut asiaa uskoa todeksi, mutta pikkuhiljaa se alkaa realisoitua. Ihanan yksilöllistä palvelua ja aivan käsittämättömän hyvää palvelua!

Pakkaaminen on ollut jokseenkin tuskallista. Tänään on virallinen siirtymäpäivä, jota ehkä muuttopäiväksikin voisi kutsua. Valmistautukaa ihmiset siellä länsirannikolla, huomenna me olemme jo siellä!

Mehmä ja kaverit

Lili alkaa olla aivan taivaallisen ihanassa iässä. Se höpsöttelee, hassuttelee, kujeilee ja ymmärtää jo melkeimpä kaiken! Kuukausi sitten sanoja oli ehkä kymmenkunta ja tuntuu, että niiden määrä kasvaa joka päivä kymmenellä. Joka päivä kuulen ainakin yhden sanan, mitä en ole kuullut ennen.

Kaikkein parasta on huomata pienen lapsen innostus. Lili innostuu kyllä, mutta ei kuitenkaan ihan niin helposti, mitä voisi kuvitella. Lili tykkää keskittyä asioihin, rakennella palikoilla ja Duploilla, leikkiä palikkalaatikolla, pelata pelejä ja ennen kaikkea mistä tahansa, mikä liittyy eläimiin. Eläimet on paras juttu ikinä. Kissa, hevonen, orava, kettu, hämähäkki, lehmä, lammas, hiiri ja pupu on ihan parhaita, mutta toki heti perässä tulee koira, norsu, tiikeri, kirahvi, majava ja mitä näitä nyt ikinä on. Etana on nyt ihan uusi juttu ja joka puolella näkyy etanoita. Jos on jotain, mitä Lili ei suostu tai halua tehdä, houkuttelu onnistuu juurikin eläinten avulla. Jos käsien pesu ei maistu, mennään kattomaan näkyykö lavuaarissa hiiriä. Ainahan niitä näkyy ja yleensä vielä pupun kanssa. Viimeaikojen huippujuttu on ollut mummin Lilille ostama "mehmä", eli lehmäilmapallo.

Lili on edelleen kiltti ja suhteellisen rauhallinen, vaikka toki energiaa löytyy kuin pienestä kylästä. Yleensä hän on tottelevainen ja kuuliainen, mutta valikoiva se kuulo kyllä on. Kisujen kanssa pikkuneiti on niin nätisti, että Mindykään ei enää aina Liliä väistä, vaikka aina joskus Lili menee ihan viereen ja heittää Mindylle lelun (lue: "Mindyä lelulla"). Päiväkodissa kaverilla on unileluna pehmokissa, joka oli kuulemma eräänä päivänä saanut melkolailla höykytystä. Lili oli katsellut vaiteliaana ja totisena vierestä ja kun kisun omistaja oli kääntänyt selkänsä, oli Lili mennyt hellästi silittämään kissaa. On selvästi mennyt kotona oppi perille, että kissojen kanssa ollaan "nätisti". :D

Koomiset tilanteet on nykyään arkipäivää. Se on ihan hulvatonta, jopa kaikessa kamaluudessaan. Yhtenä päivänä istuimme ruokapöydän ääressä koko perhe syömässä, kun Lili pureskeli ruokaa ja kurkki viereensä lattialle. Yhtäkkiä kuului "pthyi" ja Lili sylkäsi lattialle paprikan palasen.
Äiti: "Sylkäsitkö sä!?" (en edes tiennyt Lilin osaavan sylkeä)
Lili: (tuijottaa silmiini haudanvakavana) "Njoo."
Äiti: "Sylkäsitkö sä ton paprikan lattialle?!?"
Lili: (Edelleen sama haudanvakava katse) "Njoo-o."
En pystynyt edes torumaan, kun Isäntä nauroi pöydän toisella puolella ja itseäni nauratti niin paljon, etten saanut naurua pidätettyä. Kohta Lili yltyi oikeen kunnon tekonauruun koko vatsansa pohjasta, kun kerran äiti ja iskäkin nauraa. Ei ole tämän jälkeen kyllä neiti onneksi sylkenyt lattialle.