Opinnäytetyöstä

Rakkaat lukijat,

opinnäytetyöni on nyt kiertänyt ohjaavalla opettajalla, töissä olevalla ohjaajalla tai työpaikan esimiehellä. Viimiseksi lähetin sen vielä uudestaan ohjaavalle opettajalle. Tänään sain vihdoin sähköpostiini ne kauan odotetut sanat: "Katsoin työsi vielä läpi, eikä minulla ole siihen enää lisää kommentoitavaa" ja liitteenä oli opinnäytetyön viimeisin versio.

Vastasin viestiin: "mitäs nyt sitten?"

Itse työ on nyt siis valmis. Enää jotain "pientä". Ainakin se pitäisi painattaa, viedä kirjastoon, kierrättää luovutuspapereita ja julkistuspapereita ja arviointipapereita, pitää opinnäytetyöseminaari ja suorittaa kypsyysnäyte. 

Pala kakkua.

Jubsu

Nyt kun siitä vaikeasta televisionhankinnasta on selvitty, on aika haastaa itsensä jälleen. Auto pitäisi vaihtaa.

Käytiin tänään katselemassa autoja Raision autokaupoissa. Käytiin jopa koeajamassa yhtä Passattia. Siitä autonhankintaprosessista tulle kyllä hankala! Harmi että meidän Jubsu (nykyinen auto) alkaa olemaan niin surkeassa kunnossa kolinoineen, että auton vaihdon olisi parasta tapahtua aika pian, jos meinataan paalun sijaan Jubsu saada vaihdossa.

Isäntä on kyllä jo suunnitellut, että ajelee vanhaa asuntoa ympäri, sillä siinä viimeisellä tienpätkällä on ABC:n pihalta tuleva tie, jossa on STOP-merkki mihin kukaan ei ikinä pysähdy. Siitä voisi kuulemma hyvin saada Jubsun lähtemään "suorilta jaloin ja arvokkaasti", kun töräyttäisi jonkun STOP-merkin takaa eteen kiilaavan uuden karhean urheiluauton kylkeen. Tänään oli kyllä niin lähellä kun tultiin kotiin ja joku urpo tuli vasemmalta törkeästi päin punaisia. Vähän vauhdikkaammin kun olisin valoista lähtenyt tai jos Isäntä olisi ajanut, olisi Jubsu lähtenyt suorilta jaloin Accordin kyljen kautta.

Autojen katselun lisäksi käytiin tänään vanhalla kämpällä siivoilemassa. Sulatettiin pakastin ja pestiin vähän paikkoja. Pari tavaraa sinne vielä jäi, mutta sitten ollan jo valmiita palauttamaan avain. Jännää kun nyt jo tuntuu ihan kodilta tämä uusi asunto ja minä kun pelkäsin, että jos en kotiudukkaan. Se vanha asuntokin, mitä niin hehkutin ja vannoin jääväni ikävöimään, tuntuu vanhalta asunnolta, josta haluaisin jo luovuttaa avaimet ja saada sen pois päiväjärjestyksestä.

Aiemmin makoiltiin kaikki illat vaan kotona sohvalla ja nyt on joka ilta tehty jotain. Se on oikeesti tosi kivaa, kun on muutakin tekemistä kun istua sohvalla ja tuijottaa telkkaria. On järjestelyä, taulujen laittamista, siivoamista, vanhan asunnon siivoamista ja kaikkea.

Life's Good (LG)

Tässä on nyt viimeiset kaksi vuotta puhuttu uudesta telkkarista. Aina välillä se ajatus palautuu mieleen, verrataan telkkareita ja tullaan siihen tulokseen, että ehkä nyt ei ole sen aika.

Viimeaikoina on taas ollut paljon puhetta siitä töllöttimestä. Asuntokaupan mukana tuli TV-taso ja -tausta, jonka edessä pieni 32 tuumainen telkkarimme näyttää lähinnä Luxemburgilta maailman kartalla. Jotain on Isännän mukaan tehtävä.

Pitkän ja hartaan googlailun ja vertailun jälkeen Isäntä oli läytänyt hienon telkkarin. Se oli 55 tuumainen kaarevanäyttöinen Samsung. Yksi ilta päätettiin mennä katsomaan kyseistä telkkaria ihan livenä. No siinä sitä pällisteltiin ja hieno oli. Siinä kyseltyämme jävi ilmi, että myyjät olivat sitä mieltä että näytön kaarevuus on enemmänkin myyntikikka kun katselua parantava ominaisuus. Siinä Isännän tutkiskellessa Samsungia minun silmäni osuivat viereiseen saman hintaiseen LG-merkkiseen yksilöön, jossa oli suora näyttö, mutta ihan huomattavasti parempi kuva. Siinä sitten Isäntäkin siirtyi sitä katselemaan. Käytiin naapurikaupassakin katsomassa vastaavaa töllötintä ja siellä alkoi Isännän ja myyjän sen päiväinen vertailu ja keskustelu. Kävin siinä aikani kuluksi kävelemässä ympäriinsä ja löysin paikan, jossa oli palautettuja televisioita. Siellä oli Philipsiä, Sonya, Grundigia ja pääasiassa Samsungeja, muttei yhtään LG:tä. Meidän vanha telkkarikin on LG, eikä siinä ole ollut mitään vikaa, joten tultiin siihen tulokseen, että LG se on.

Nukuttiin pari yötä siihen päälle ennen kuin tehtiin mitään hätiköityä ja viikonloppuna Isäntä sen tilasi verkkokauppa.comista, josta oli löytänyt sen edullisimpaan hintaan. Eilen se saapui, eikä ollut pakkaajalla tarpeeksi huumorintajua laittaakseen paketin päälle siian kuvan. Nyt se on tuossa seinässä.

Töllötin

Se on jännää, kun vähän aikaa sitten 40 tuumainen telkkari tuntui ihan valtavan suurelta. Nyt tuo on 55 tuumanen eikä se näytä yhtään niin isolta. Isännän sanoin "olisi siihen suurempikin mahtunut". Kuva on hyvä ja selkeä. Malli on siis LG 55UB950V, jos joku sen haluaa vaikka googlata. Se on 3D telkkari, vaikka se ei vaatimuksiin kuulunutkaan, mutta hyvää ja tarkkakuvaista telkkaria on nykyään kovin vaikea löytää ilman, että siinä on 3D.

Täytyy kyllä sanoa, että tämän kahden vuoden aikaisten telkkarikeskustelujen jälkeen en edes uskonut, että meille sitä uutta televisiota tulee. Ainakaan seuraavaan kahteen vuoteen. Mutta on se nyt hyvä! Ja niin paljon siinä on nappeja ja kaukosäätimiä, että hetken saa taas opetella. Itsensä haastaminen on onneksi aina mukavaa, kun haasteeseen liittyy uusinta teknologiaa!

Elämän suuria päätöksiä

Arvatkaas missä tänään olin!

Olin näytteenottoharrastuksessa! Pitkästä aikaa. Hyvä että neula pysyi kädessä. No pysyihän se, se on kuin polkupyörällä ajoa.

Oli kyllä hauskaa. Ensimmäiseksi kun kävelin sinne, tuli vastaan asiakas, joka muisti minut ja kehui saamastaan palvelusta. Voi että kun tuli hyvä mieli! Työkaveritkin olivat mielissään nähdessään minut pitkästä aikaa ja siitäkin tuli niin hyvä mieli. Oli kyllä nitä työkavereitakin kiva nähdä. Tajusin kuinka hyvin siellä viihdyn ja kuinka mukavaa siellä on ollut. Asiakkaatkin oli tänään niin tajuttoman ihania, ettei mitään rajaa!

Kuitenkin, olen tässä viimeaikoina miettinyt sellaista "hullua" ajatusta, että tuolta AMKista kun saan paperit ulos, voisin keväällä hakea vielä yliopistoon oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Aikanaan siis hain oikeustieteelliseen ja laitoin "varalle" hakupaperin Turun ammattikorkeakouluun bioanalytiikan koulutusohjelmaan, sillä se kuulosti hauskalta. Enhän minä sinne oikikseen päässyt ja lähdin opiskelemaan ammattikorkeakouluun. Ensimmäisen puolen vuoden jälkeen olin ihan kypsä ja valmis jättämään ammattikorkeakoulun kesken, mutta kun ammattiaineet alkoivat, heräsi mielenkiinto. Se on oikeasti todella käytännönläheistä ja mielenkiintoista. Itse työ taas on hieman yksinkertaisempaa, eikä ihan niin mielenkiintoista arkea ole tässä ammatissa luvassa, mitä joskus toivoin.

No joka tapauksessa, olen alkanut miettimään, että haluanko tehdä tätä työtä loppuikäni ja tajusin, että en oikeastaan edes ikinä ole halunnut tehdä tätä työtä. Onhan se ihan kivaa, kollegat on pääasiassa mukavia ja tietoaan voi laajentaa niin paljon kun lystää, mutta onko se tarpeeksi haasteellista? Ja ennen kaikkea, onko se haaste, jolla haluaisin itseni haastaa?

Vaikeat ja raskaat ajat ovat edessä, kun ajatukseni juoksee näin. Mikäli päätän hakea, edessä on kaksi kuukautta työttömyyttä nenä kirjassa, pääsykokeen aiheuttama stressitila, työnhaun haasteet, kesän pituinen jännitys, todennäköisesti alkusyksyllä suuri pettymys ja koko prosessi lähtee alusta. Vaikka pääsisinkin, opiskeluajat tulevat olemaan rankkoja ja samanaikainen työnteko raskasta. Jos nyt sen teen, teen sen täysillä (niinkuin viimeksikin), mutta aina se ei yksinkertaisesti vain riitä. Aina kuitenkin mielessä pyörii se "mutta jos vaikka pääsisinkin."

Jos taas en hae, tuloni ovat säännölliset ja tasainen arki on tulossa. Kärjistelen alani töissä loppujen lopuksi (tiedä kuinka pitkään) väkisin, enkä löydä mistään paikkaa, jossa viihtyisin. Kun joskus havahdun, saatan ajatella, että on jo liian myöhäistä. Hoitoalalla eteneminen on tehty vaikeaksi, ja se on koko ajan muuttumassa lähes mahdottomaksi ja todennäköisesti tulen olemaan 50v urani huipulla jossain terveyskeskuksen laboratoriossa ottamassa näytteitä, kun kaikki analytiikka on niin automatisoitua, ettei laboratorion henkilökunnan tarvitse niistä enää mitään ymmärtää. Ei sekään paha tulevaisuus ole, mutta onko se minua varten? Jossain kohtaa havahdun aivan varmasti ja kadun syvästi sitä, etten hakenut enää oikeustieteelliseen. Sitä ei tiedä, onko se vuoden vai kymmenen vuoden päästä.

Rakkaat lukijat, nyt on hyvät neuvot kalliit. Toisaalta en ole valmis tavalliseen "tylsään" arkielämään, jossa päivän huippukohta on se, kun pääsen Isännän viereen sohvalle tai käydään lähimetsässä lenkillä. Toisaalta kevyt ja tasainen arki houkuttelee enemmän kuin mikään opiskelu, mutta tiedän että tulen katumaan päätöstäni, jos nyt asetun aloilleni enkä edes yritä. Siinäpä pulma.

Tämänpäiväistä ajatuksenkulkua

Tänään töissä kuului radiosta YleX. Siis kaikista maailman radiokanavista se minun ehdoton inhokkini. Ikinä sieltä ei tule mitään fiksua asiaa vaan aina ne selittävät jotain ihan omiaan ja minulle käsittämättömiä asioita. No niin kävi tänäänkin.

Joku siellä selitti alkoholimainonnan rajoituksista ja siitä kun kansa on niin kielteinen niitä rajoituksia kohtaan. Hänen mukaansa ihmiset ovat kielteisiä alkoholimainonnan rajoituksia kohtaan siksi, että kun alkoholi esitetään kielteisenä asiana, ihmisille tulee omantunnon tuskia. Sellaisia "minä olen huono ihminen kun käytän alkoholia. Alkoholi on paha asia kun sen mainontaakin rajoitetaan." Tämän puhujan mukaan ihmiset ovat tässä asiassa hölmöjä, sillä mainonnan rajoituksilla on tarkoitus vaikuttaa nuorisoon, eikä niinkään aikuisiin.

Mitäs hemmettiä?! Olen varmaan sitten aika erilainen nuori, sillä en muista itse nuoruusvuosien aikaisten alkoholimainosten vaikuttaneen omaan alkoholikäyttäytymiseeni mitenkään. En juurikaan edes juonut alaikäisenä alkoholia ja sen kerran kun ehkä saatoin maistaa, se oli jotain green cat:ia, eikä todellakaan siksi että siitä oli herkulliset mainokset, vaan koska se oli ainut mitä tiesin ja muutkin joi sitä. Tai Ofeliaa. Sillon kaikki alkoholi vaan maistui tosi pahalle. 

Toiseksi, en saa mitään tunnontuskia alkoholimainonnan rajoituksista. Entisenä baarityöntekijänä vaan tiedän, kuinka paljon omia kiemuroita se luo muun muassa ravintolan mainonnalle ja mainoksien jakamiselle. Esimerkiksi niitä kaikkien käyttämiä Jack Daniels-paitoja ei ilmeisesti saisi julkisesti käyttää, koska se on väkevän alkoholijuoman mainostusta. Tuolla ne 13v tytöt painelevat pinkeissä revityissä napapaidoissaan siitä huolimatta. Kohta siitäkin varmaan sakotetaan, kun täällä Suomessa halutaan kaikki mahdollinen nykyään valtion tasolla kieltää. Mitä vähemmän kansalaisilla on vapautta, sitä enemmän ne kansanedustajat siellä arkadianmäellä myhäilevät.

Tietenki on näitä fiksuja lupauksia kun menevät baarissa tilaamaan mojiton ja ovat silminnähden pettyneitä eteensä saamaan juomaansa, jossa "lilluu jotain ylimääräistä". Hetken aikaa neuvoteltuamme kävi ilmi, että tyttönen olisi halunnut Olvin markkinoiman mojito-lonkeron. "Juu sori, meillä ei ole niitä. Niitä saa tuolta S-Marketista."

En edes tiedä tämän kirjoituksen tarkoitusta. YleX vaan ärsytti jälleen, alkoholimainonnan rajoituksetkin ilmeisesti ärsytti, kaikki kieltolainsäädäntö ärsyttää, alkoholikäyttäytyminenkin ehkä ärsyttää ja mieleen muistui baarityön aikaisia ihania asiakaspalvelukokemuksia, jotka sillon ärsytti, nykyään naurattaa. Meillä ei kotona oli piiloteltu olutpulloja, ja mielestäni se on ihan hyvä asia. Kyllähän nuorten aina pitää kaikkea ehdottomasti kiellettyä kokeilla, joten paras taitaa olla, kun mitään ei ehdottomasti kiellä. Kyllä me saatiin pienenä saunaolutta maistaa. Hyi että se maistui sillon pahalta ja velipojan kanssa irvisteltiin kilpaa. Tiedä sitten minkälaisia alkoholisteja meistä olisi tullut jos emme olisi nuorena oppinut että kalja on pahaa. Hieman ehkä myös ärsytti se, että olin kahdeksasta ilta kuuteen töissä ja lähtiessäni töistä ihmettelin, kun varpaat kastuu. Olin lähtenyt siis sisäsandaalit jalassa sateeseen. En kääntynyt enää takaisin.

Hyvältä se rommitoti tässä sohvalla pitkän päivän päätteeksi nykyään maistuu. Koska ihmisille ei voida enää mainioksien kautta rommitotin reseptiä kertoa, jaan minä sen nyt täällä blogissa. Koska kaikkien pitäisi tietää, miten tehdä hyvä rommitoti!

Tarvitaan lämminjuomalasi tai muki, Lappihunajan Sitruskiusaus-hunajaa ja tummaa rommia. Sitruskiusaus-hunajan voi korvata sitruunalla ja hunajalla, mutta tämä on huomattavasti pätevämpi tapa olla aina valmis rommitotiin, sitruuna kun pakkaa pilaantua tai kuivua.

Laita rommia ja lusikallinen sitruunahunajaa lasiin. Vaihtoehtoisesti viipale tai kaksi sitruunaa ja lusikallinen hunajaa. Makeasta pitävä laittaa vähän isomman lusikallisen, rommin mausta enemmän nauttivat vähän pienemmän lusikallisen.

 Täytä lasi kuumalla vedellä. 

sekoita ja avot!

Vielä tunnelmavalaistus, villasukat ja ihanat, pimeät ja kylmät syysillat lämmittävät sinunkin sydäntäsi!

Yksi telkkari kiitos, ja saisiko päälle siian kuvan?

Pitkän viikonlopun jälkeen asunto on vihdoin esittelykelpoinen. Tänään onkin käynyt jo vieraita katselemassa ja oikeen kahviteltukin on. Tehtiin myös ensimmäistä kertaa ruokaa omassa keittiössä. Tähän mennessä ollaan keitetty siellä vain kahvia ja käyty jääkaapilla, jossa on seissyt samat ruuat kun vanhalla kämpällä. Vain maitopurkit on uusiutuneet.

Oltiin eilen syömässä Naantalin kylpylässä äidin ja äidin miesystävän kanssa ja pääsin samalla viettämään laatuaikaa ihanimmasta ihanimman kummitytön kanssa, joka oli kylpylähoidossa äidin luona. Käsittämättömän reippaita kavereita tämä kummityttö pikkusiskoineen.

Viimeisenä vanhalta asunnolta tuotiin perjantaina pesukone. Yllätys oli suuri, kun pesukone nostettiin alustaltaan. Sen kätkön olisi voinut vaikka kirpparilla myydä, niin paljon oli tavaraa.

Hyi.

Isäntäkin tyhjensi lauantaina jätesäkkien sisältämät vaatteet vaatekaappiinsa. Itse tein sen jo tiistaina. Tältä meidän vaatekaappi näytti melkein viikon...

Vasen Isännän, oikea minun.

...kunnes Isännältä kuulemma loppui puhtaat paidat ja oli pakko täyttää kaappi.

Muita asuntokuvia:

Olohuone.

Makuuhuone.

Keittiö

Vierashuone

Ovensuusta.

Pyykkivuori on kasvanut ihan tuhottoman kokoiseksi, kun pesukonetta ei ole saatu tasapainoon. Viritettiin tänään paperitolloja sen jalkojen alle, mutta se oli hyppinut ties minne lingotessaan. Ei se kyllä mitään kauhean pahaa ääntä pitänyt, mutta oli hypännyt kissanhiekkalapion päälle. Tänään käytiin vihdoin ostamassa siihen pidemmät jalat, jos saataisiin se vaikka toimintakuntoon.

Meidän kaikki matot on kesäpesun jäljiltä isän luona Raumalla ja on kyllä huomannut kuinka paljon matot antaa anteeksi lattialla olevia roskia. Jatkuvasti sais imuroida, etenkin yläkerrassa kun on tummat lattiat. Kaksi imuria on taas ihan näppärä, onhan molemmissa kerroksissa oma imuri.

Isäntäkin on niin kovasti uurastanut tässä muuton yhteydessä (kaikkea muuta, ei niitä muuttolaatikoita), että sai siunauksen ostaa uuden telkkarin. Äsken se laittoi tilauksen ja maksun menemään ja ensiviikolla pitäisi olla uusi telkkari lähisiwassa odottelemassa. Tiedä sitte mitä empiiristä tutkimusta Isäntä on tällä hetkellä tekemässä, sillä viimeiseksi kun sitä tilausvarmistusta vilkaisin, luki erityistoiveissa seuraavasti: "Saisinko paketin päälle siian kuvan."

Mestarien aamiainen

Rakkaat lukijat,

kaikki muoviset muuttolaatikot ovat nyt tyhjiä.

Kolmestakymmenestä (30) muuttolaatikosta purkasin ainakin kaksikymmentä kuusi (26) aivan yksin. Loppuihin Isäntä osallistu aika minimaalisesti. Isäntä on kyllä viimiseen asti pakoillut laatikoiden purkamista ja omasta puolestaan asustelisi mielellään laatikoiden keskellä, kunhan niitä ei tarvitse tyhjentää. Viiminen laatikko odotti neljä tuntia, kun Isäntä keksi jatkuvasti kaikkea muuta tärkeämpää tekemistä, kuten television asentaminen. Kerran erehdyin pyytämään Isäntää apuun lasisto-laatikon purkamisessa ja se rikkoi lasin kun ei kuulemma neljän lasin pino (sanomalehteä huimasti välissä) pysynyt keittiön pöydällä pystyssä. Onneksi se oli viiminen lasitavaraa sisältävä laatikko ja toistaiseksi muut lasit ehjiä. Sattui vaan olemaan sellainen Pentikin lasi, joiden valmistus on lopetettu. Mutta nyt vihdoin kaikki muovilaatikot on tyhjiä ja valmiita huomenna palautettaviksi. Muutamia pahvilaatikoita on vielä ja häkkivarasto on vanhalta kämpältä tyhjentämättä. Pesukonekin on vanhalla kämpällä.

Olen viimeaikoina ihmetellyt naamaani ilmestyviä suuria ja kipeitä ihonalaisia finnejä. Tässä viimeaikoina suuni ympärille on puhjennut ihottumaa ja tänään huomasin samaista ihottumaa vielä silmien kulmissa, ja kun yhdistin oireet ja googlasin, tulin siihen tulokseen, että vaivakseni olen saanut suunympärysihottuman. Ihan todella hienoa. Kävin ostamassa apteekista Rosazol-voidetta ja katsotaan kuinka käy.

Mutta jotain positiivistakin, meidän sänky saatiin tänään makuuhuoneeseen! Isännän kaverit tuli hätiin, irroitti rappusten kaiteen ja avot, siellä se nyt on! Nyt on yksi sänky vähemmän olohuoneessa ja huomenna 30 muovilaatikkoa vähemmän koko asunnossa, joten pikkuhiljaa pääsee hakemaan tavaroille omaa paikkaa.

Meillä on olohuoneen vitriinin alakaapissa ollut niinsanottu "arkistokaappi", jossa on kansioita joihin aina arkistoin tietyt laskut, pankkipaperit, tilinauhat, verolaput ja muut vastaavat. Isäntä on niitä todella laiska ollut täyttämään ja jättääkin aina paperit jonnekin lojumaan, kunnes minulla menee hermo kun ne on joka paikassa tiellä ja laitan ne lopuksi sinne kansioon paikoilleen. "Hukattuaan" paperinsa, Isäntä on oppinut kyllä hakemaan niitä oikeasta paikasta. Nyt kun meillä on oikeen työhuone, ajattelin siirtää arkistokaapin yläkerran työhuoneeseen. Isäntä oli sitä mieltä, että "ei sitä sinne voi laittaa! Aina kaikki paperit on alhaalla ja sitten pitäisi yläkertaan aina juosta niitä laittamaan! Kyllä sen kaapin pitää siellä alakerrassa olohuoneessa olla." Tuijotin Isäntää hetken aikaa ja totesin, että "sinä et kuule ole niitä sinne mappiin tähän mennessä osannut edes laittaa." Isäntä vastasi hieman itseään puolustaen, että "ihan sun parasta kuule ajattelin!"

Oli muuten pari päivää sitten Turkkarissa niin hyvin meidän Isäntää kuvaava sarjakuva, että oli pakko oikeen leikata talteen.