Muuttotohinoita

Eilen muutettiin kaikki tavarat vanhalta kämpältä uuteen. Tai lähes kaikki, lukuunottamatta yhtä Isännän pakkaamaa kaappia, joka tuli mukaan puoliksi ja pesukonetta. Myös märät pyykit jätettiin vielä kuivumaan ja haettiin ne tänään. Nyt on vanha kämppä pesukonetta ja imuria lukuunottamatta tyhjä. Onneksi me säilytettiin se vanha imuri, sillä on kyllä ollut huima apu kun sitä imuria ei tarvii jatkuvasti kuskata edestakaisin.

Vuokrattiin muuttolaatikoita ja täytyy sanoa, että ne on ihan ehdottomia. Ajatus tuli jostain Isännän puolelta ja meillä töissä kun on niitä. Niin helppoa pakata kaikki. Ei mitään pahvilaatikoiden kanssa painimista, niiden kasailua, kestävyyden arviointia ja muuta. Kaikki koviin muovilaatikoihin ja pinoon. Niissä kun on sellaiset pinoamismekanismit, että ei päällä olevat laatikot rasita allaolevien tavaroita. Me otettiin niitä 30 kappaletta ja se oli meidän omaisuusmäärään ihan hyvä määrä. Pari tavaraa laitettiin pahvilaatikoihin, tosin jos vähän tiiviimmin olisi pakannut niin olisi kyllä mahtunut kaikki.

Kissat oli eilen ihan ihmeissään kun kaikki tavarat lähti. Mindy osoitti hämmännyksensä juoksemalla viimiseen asti karkuun ja Mufasa juoksemalla ympäri kämppää ja seiniä, kun kerrankin oli tilaa. Uuteen kotiin ne on sopeutunu jo nyt ihan todella hyvin. Mufasan lempipaikka on rappusilla, sieltä kun näkee niin hyvin ympärilleen. Mindy ei ole luopunut vanhasta vakipaikastaan kiipeilytelineellä. Mindy kun juoksenteli karkuun, niin siitä ei nyt ole kauheasti muuttokuvia, mutta Mufasa puolestaan loistaa taas olemassaolollaan.

Mufasa meinaa, että hän lähtee varmasti mukaan.

Seuraavaksi lipastoon piiloutuminen.

Viimisiä vietiin ja Mufasa huolestui toden teolla. Päätti että sohvan kyydissä
pääsee hyvin.

Välillä oli hyvä ottaa lungisti ja lipaista välillä sieltä, missä
ne pallit joskus oli.

Ei kaikki ihan niin helposti kuitenkaan mennyt. Meidän sänkyä ei saatu yläkertaan. Ilmeisesti huomenna on tarkoitus koittaa nostaa sitä ikkunasta, tosin on kiikun kaakun mahtuuko se ikkunastakaan. Ihan vinkiksi kaikille, että älkää ikinä ostako 140cm leveää runkopatkasänkyä! Tämä ongelma on ollut jokapaikassa. Toivottavasti se sielt ikkunasta saadaan, tulee aika iso lovi lompakkoon jos se sänkykin pitää vielä ostaa. Ei sitä kuitenkaan mitään halpaa pa*kaa viitsisi ostaa, itse kun olen selkävammanen ja Isäntäkin tätänykyä, kun sen pari kuukautta sitten loukkasi.

Eilen illalla syötiin Isännän kanssa iltapalaksi sipsejä, Isäntä joi olutta ja minä Jaffaa, muuta kun ei kaapissa vielä ollut. Nyt on aika hyvin tavarat jo paikallaan, viisi laatikkoa enää purkamatta. Olen sairaslomalla ollut tänään, tauti kun eteni poskionteloihin, joten ihan leppoisasti on aika mennyt siinä laatikoita purkaessa. Kumartua ei ole voinut, kun heti heittää päästä. En tiedä mihin aikaan heräsin, kännykästä loppui akku ja havahduin katsomaan kelloa puoli neljältä kun Isäntä on ollut tuskissaan, että menenkö hakemaan sen töistä. Se laturi on vieläkin jossain kätkössä, mistä se ei ole löytynyt. Huomenna aamulla töihin virkeänä. Tänään pitäisi vielä testata sauna!

Ihan törkeän suuri kiitos kuuluu isälle ja niille, jotka eilen lähti Raumalta töiden jälkeen Turkuun kantamaan meidän tavaroita. Muutto-operaatio päätettiin yöllä yhdeltä. En voi ikinä kylliksi kiittää!

Nyt antibiootti nassuun ja saunan kautta unille! Asuntokuvia heti kun saadaan lamput kattoon, että on valoa ja kun päästään noista punaisista "Niemi"-laatikoista eroon.

Vieläkin kipeä

Se alkoi "närästyksellä", muuttui kurkkukivuksi, jatkui äänettömyydellä, mutatoitui räkätaudiksi ja yskäiseksi limaksi ja päätyi poskiontelotulehdukseksi.

Olin tänään töissä, muuttohommia sielläkin. Kämppä alkaa olemaan kohta muuttokuosissa. Jos sitten pääsisi lepäilemään kunnolla.

Ilmoittelen taas paremmin, kun uni ei paina väkisin silmiin, mutta hengissä vielä ollaan.

Remppauutisia!

Hei hou!

Nyt on vähän kämppä saanut uutta väriä. Eilen tehtiin lopulliset päätökset makkarin ja keittiön osalta ja tänään haettiin vielä makuuhuoneeseen maali, keittiöön oli jo valmiina.

Keittiö oli siis alunperin tämän näköinen:

Ihana sininen seinä...

Kuva ensin kauhistutti. Etenkin noi kamalaksi jätetyt reunat (?!??!), mutta
ihan hyvä siitä nyt tulee. Kiva tehoste seinällä kuitenkin.

Ihana keittiö, mutta sinistä seinää...

Kauhean edustavia kuvia en tämän päivän jälkeen saanut otettua, sillä pöydät on täynnä remppavälineistöä ja muuta, you know, mutta seinästä tulee tollainen Tikkurilan Uni-värinen. Ihan hyvältä se meidän mielestä näytti. Paperilla se näytti vähän vihertävältä, mikä epäilytti vähän, mutta seinässä se näyttikin enemmän keltaiselta, mikä ehkä epäilytti vielä enemmän. Tossa se nyt näyttää sellaselta beigeltä, mitä vähän toivottiinkin.

Toi sininen kolo tuossa tulee kyllä vaihtamaan väriä! :D

Makuuhuoneesta saan kuvia aikaisintaan huomenna, koska siellä ei ole lamppua ja oli jo aika pimeetä kun maalattiin kolmen pöytälampun valossa. Siinä Isännän lopuksi jo kiukutellessa turhastuneena maalaamiseen, jätin Isännän maalaamaan yksin ja menin siivoamaan meidän vaatehuonetta. "Vaatehuone on kiva" ne sanoo, "on kyllä kiva että on vaatehuone". Niin minäkin olin sanonut, kunnes nyt menin sinne vaatehuoneeseen oikeen todenteolla tutustumaan.

Ensinnäkin siinä oli ovena sellainen rikkinäinen rämisevä "liukuovi", mikä oli ihan tajuttoman epäkäytönnöllinen ja ruma. Ne hyllyt siellä oli varmaan 1980-luvulta, ihan alkuperäset ja ihan naarmuuntuneet ihan kamalaksi! Ja ne seinätki oli ihan kamalat, likaset, mustuneet ja kaikkea. Katsotaan mitä sinne keksitään kun nyt ensin on saanut maalipintaa osakseen. Kuvia:

Otin ne hyllyt pois ja jäi tollaset rytkyt seinälle.
Ne on nyt irti ja jos joku ne haluaa, niin laittakoon
viestiä. Autotallissa vois olla ihan kätevät.

Kattokaa nyt noita naarmuja.

Ja se ovi!?

Meille jäi tota Tikkurilan Uni-maalia vielä keittiöstä tosi paljon yli, niin ajateltiin vedellä toi vaatehuone vielä sillä ja hakea sinne joku fiksun näkönen säilytyskokonaisuus. Se tuli tosiaan ihan ex-tempore se ajatus tänään kun kiukuspäissäni pyyhin niitä hyllyjä. Mutta oli Isäntä siitä kyllä samaa mieltä kun revittiin ne -83 seinään naulatut ja teipatut (?!) tangon telineet sieltä seinästä. Kyllä tosta vielä nätti saadaan. Ovensuihin pitää kyllä saada listat kanssa.

Näin ihan ummikkona, varmaan ikinä ennen sisämaalia maalaamattomana (siis sekä Isäntä että allekirjoittanut) voin kyllä sanoa, että Kuninkojan K-Rauta on ollut ihan ehdoton. Siellä sellanen nuori poika on nyt kahtena päivänä peräkkäin vastaillut meidän tyhmiin kysymyksiin, kertonut meille alusta alkaen ihan kaikki (himmeä, puolihimmeä maali, seinien pesu, reikien kittaaminen, välineiden valitseminen) melkeen rautalangasta vääntämällä. Bauhauksessa odoteltiin eikä saatu mitään apua. Että voin kyllä oikeen sydämellisesti suositella sitä Kuninkojan K-Rautaa.

Huomenna lisää! Kauniita unia nassukat!

Facebook-masennus

Tiedättekö, mulle on tullut facebook-masis. Me ajateltiin, että syyskuussa on hyvä muuttaa, koska syyskuussa ei enää ikinä tapahdu mitään. No ilmeisesti kaikki muutkin on ajatellut näin ja päättänyt toimia aktiivisen syyskuun puolesta. Pelkästään tänä viikonloppuna olisi yhdet Partylite-kutsut, yhdet Tupperware-kutsut, yhdet vessakeittiösynttärijuhlabilebakkanaalit (uusi vessa, uusi keittiö ja synttärit) ja yhdet maailmanluokan bileet, jossa juhlitaan syntymäpäiviä. Kaikista näistä minua muistuttaa Facebook. "Muista nämäkin kemut". "Täälläkin olisi hauskaa, jos vaan pääsisit". Ja mitä me tehdään?

Me remppaillaan meidän ihan omaa kämppää.

Ja tämä jatkuu koko syyskuun, ihan loppuun asti! Paljon menoa, melskettä ja meininkiä olisi luvassa, mutta meillä on muuttohommia ja maalausta. Kaikkein hauskinta on se, että en pysty painamaan sitä "not going"-nappulaa sieltä facebookista, kun harmittaa niin. 

Kyllä mä sitte laitan teille hienoja kuvia meidän hienosta uudesta ei-sinisestä keittiöstä. Nih!

Mut hei! Meil on oma kämppä ny!

Sairasvuoteelta kuulumisia

Ei ollu närästystä se. Se alkoi huonosta olosta ja närästysmäisestä poltteesta kurkusta. Se muuttui kurkkukivuksi, pieneksi lämpöilyksi ja heikotukseksi ja nyt se on räkätauti. Mielenkiintoinen tämä oirekirjo kyllä, joka päivä jotain uutta eikä yksikään ole samanlainen.

Jos jotain negatiivista niin sitten positiivistakin. Olen meinaan päässyt koulujutuissa aika huiman harppauksen eteenpäin. Aikani olen hyvin pitkälti viettänyt sängyksi levitetyllä sohvalla. Tämä sohvan levittäminen on tullut tavaksi ja tapahtuu aina kun olen kipeä. Jännitykseksi jää, ehdinkö tekemään huomenna vielä KAKSI tehtävää ennen kun mennään ostamaan kämppä. Kyllä, huomenna on THE päivä!

Kävin tänään lääkärissä todistamassa olevani sairas ja istuin sohva/sängylle kello 10.50. Nousin sohva/sängyltä kello 16.00. Kerran oli perse niin puuduksissa, että oli pakko mennä kyljelleen. Siinä alkoi niska jumittamaan, joten oli pakko taas istua. Loppuaika meni sellaisessa puolittaisessa vähdissä, mutta istuin yli 5 tuntia melkeen samassa asennossa tietokone sylissä ja kirja vieressä ja suoritin VIHDOIN loppuun kaikki solu- ja molekyylibiologian syventävät. Enää patologiaa pari tehtävää.

Jos jotain olen tämän prosessin aikana oppinut, niin älkää KOSKAAN ajatelko tai uskoko näitä "sitten on enää opinnäytetyö ja pari juttua". Se kaikki voi vielä kaatua siihen. Olen nyt korjannut opinnäytetyötäni kerran opettajan kommentoimana, kerran ohjaajan kommentoimana ja nyt vielä esimiehen korjaamana ja se ei vieläkään ilmeisesti ole palautuskelpoinen. Vähän alkaa käpy palaa kun sitä ei edes julkaista, niin ei sitä kukaan edes lue. No, tuleepahan ainakin viilattua. Poltan koko roskan kun vihdoin saan sen kansiin. Ja juon shamppanjaa vieressä.

Omituinen olotila

Aamulla herätessäni kurkku muistutti olemassaolostaan ikävällä kivulla ja yöllä oli paljon hengenahdistuksia. Otin normaaliin tapaan kahvin mukaan ja lähdin kohti juna-asemaa. Matkalla ihmettelin, kun kahvi ei oikeen maistunut ja kaadoin lopun kahvin töissä viemäriin. Aloitin työt normaalisti ja yhtäkkiä tuli ihan jumalattoman paha olo. En tiedä mitä se on, mutta kurkku on kipeä, henkeä ahdistaa ja ylähengitysteitä sattuu. Palleassa asti tuntuu. Jotain heikottamisen, oksettamisen ja huimauksen välitilaa. Työkaveri sanoi, että kuulostaa närästykseltä. NÄRÄSTYKSELTÄ! Mistä semmonen nyt on tullut?! No joka tapauksessa lähdin kotiin ja kotiin tultuani oli vähän lämpöäkin. Hain koulukirjat sohvan reunalle, mutta mitään sellaisia siltä ololta pysty tekemään. Laitoin tyynyn ison sohvatyynyn päälle (jos se nyt sitä närästystä on) ja unta palloon.

Kohta piippasi puhelin. Laivalla työskentelevä kaveri on Naantalin satamassa ja tulee kylään. "Lähden nyt polkemaan" viesti saavutti aivosolut ja viimeinen muistamani ajatus oli "hetken vielä ehtii nukkua". BLIBLING!! (ovikello) Voi paska. Äkkiä ylös, painamaan summeria ja vaatekaapille laittamaan jotain vaatetta päälle. Ovi auki ja takaisin sohvalle. "Ai sä oot kipee vai? Olisit sanonu ni olisin tuonu sulle apteekista jotain droppia. Jos mä teen sulle kuumaa mehua? Missä teiän vedekeitin on? Onks teillä mustaherukkamehua?" Mä olin vaan monttu auki tästä miespuolisen henkilön huomaavaisuudesta enkä saanut sanaa suusta. Kohta mulla olikin iso lämmin muki mehua kädessä. Ihmettelin ääneen tätä tilannetta ja kaveri kysyi, että mitä Isäntä sitten yleensä tekee. "No tossa koneella se yleensä istuu". Niinhän se tekee.

Päivä sujui siinä rattoisasti peiton alla maaten ja jutellen. Pelattiin erä Yatzya, koska meillä on aika heikko lautapelivalikoima. Menee kyllä pidemmän tähtäimen ostoslistalle ne lautapelit, niitä on saatava. Isäntä tuli apteekin kautta kotiin hieman ennen viittä.

Tämä on meidän viiminen viikko kun täyspäiväisesti asutaan vaan tässä asunnossa. Nyt on tiistai ja meillä on viikon molempina päivinä ollut joku tyypittämässä meidän saunaa Isännän seurana. Eilen serkku, tänään kaveri. Että tänne vaan ohikulkijat, kyllä sauna lämpee!

Ainiin, tilattiin molemmille lenkkarit ja mulle uudet Lonsdalet Sports Directistä. Olin ne vanhat, nyt jo leveästi hyvyilevät ja kaikkea muuta kuin vedenpitävät ostanu sieltä kivijalkakaupasta Lontoosta, joten koko oli aika helppo valita. Isäntä kävi tänään hakemassa ne Postista.

Kenkälaatikoita

Siinä niitä nyt on. Kun on hyväksi todistettu tai kävelty,
vanhat saa mennä.

Eipä mulla muuta.

Mielummin luottaa ihmisiin liikaa ja ottaa joskus köniinsä, kun ei luota keneenkään ja katkeroituu.

Piristykseksi kisut kotona-kuva <3