Se tunne... Osa 1

Tiedättekö sen tunteen, kun mikään ei onnistu!?

Kaikki alkoi eilen kun heräsin ja tiesin heti, että tänään mikään ei onnistu! Kaiken onnistumattomuuden keskellä ainut lohduttava asia oli se ihanan ihana uusi saumuri, jonka kanssa ei myöskään ihan onnistunut (vika siis käyttäjässä, ei suinkaan saumurissa). Kuitenkin tänään aamulla, kun heräsin, kaikki tuntui huomattavasti helpommalta. Silmät aukesivat kevyemmin, aamu lähti käyntiin ilman litrakaupalla kahvia ja työmatka sujui leppoisammin, mutta sitten pääsin töihin...

Olen töissä tehnyt viimeaikoina (osittain muun työn ohella, mutta kuitenkin) neljä protokollaa eli siis suunnitellut neljän eri työn järjestelmällisesti taulukoiden avulla koneelle. Tänään, open office (ilmaisversio word ja exel) kettuili oikein olan takaa. KAIKISTA protokollista KAIKKI taulukot olivat joko tyhjiä tai kadonneet ja tilalle oli tullut joku saa*anan töpselinkuva. You got to be fu*king kidding!? Eikä siinä vielä kaikki. Kun vihdoin sain uudet taulukot, niille kävi samoin. En malta odottaa huomista!

Päivän onneksi pelasti hierojakäynti. Kävin ensimmäistä kertaa TYA oppilaitoksessa. En ole täältä Turusta oikein löytänyt hyvää hierojaa ja työkaveri sanoi, että on tykännyt käydä siellä. Hieroja oli hyvä, paikka aika karu. Saatan kuitenkin mennä uudelleen.

Uusi rakas

Tänään se saapui luokseni! Olen jo kauan toivonut hänenlaistaan ja nyt, tänään, vihdoin!! Useasti olen käynyt tapailemassa hänenlaisiaan muiden luona ja nyt se onnistuu kotona!

<3 <3 <3

Olen siis  T O D E L L A  kauan toivonut omaa saumuria! Siis kuinka kätevä se on? Kaikki maailman saumat; "Tshup Tshup" ja valmis! Etenkin nyt, kun keksin, että laitan noiden otusten sisään trikoopussin (ei siis todellakaan mitään muotoonommeltua), jotta vanu ei pursuaisi sieltä lappujen välistä ja tunnetusti trikoo on tosi helppo käsiteltävä tämän uuden ihanuuteni kanssa! <3

Jos jotain kiinnostaa, niin malli on 14SH754. Lueskelin, että mallia suositellaan aloittelijoille (kuten minä). Laitteen ostin käytettynä Tori.fi:stä ja on ollut käytössä vain pari kertaa. Toisin sanoen, ostin kun halvalla sain! Laite toimi aivan täydellisen mainiosti, käyttäjässä oli vähän vikaa, mm. kun ihmettelin noin 5 min, että mikä tähän vehkeeseen meni, kun ei enää tule kunnon tikkiä, tajusin että lanka oli loppunut. Hehe. Koska saumurin suojapussi oli kuulemma revennyt josta johtuen en saanut sitä, näppäränä tyttönä väkersin ensitöikseni hänelle suojapussin kankaasta, joka on lojunut vuosia kangasvarastossani, koska se on hyvin rispaantuvaa, mahdotonta käsitellä ompelukoneella ja se on odottanut siellä saumuria! <3 Oikeasti se ei ollut ihan niin näppärää, sillä aloitin selkeästi liian suuresta kankaasta ja ensimmäisen kasaamisen jälkeen suojapussin saumat olivat eripuolilla. Toinen siis sisäpuolella, toinen loisti ulkopuolella. Nääh, 2,5 tunnin jälkeen, rakkaani suojana oli tämä:

Laite oli ollut vanhemmalla tädillä, jonka kiinnostus käsitöihin oli lopahtanut hänen miehensä kuoltua juuri hetki sitten ja muuton vuoksi on myös tilan puutetta. Heillä olisi myös yksi Bernina 1008 -ompelukone, joka ehkä hieman minua olisi kiinnostanut, mutta ihana oma rakas Bernette Fun style:ni sopii minun käyttööni niin mainiosti, että en taida raaskia vaihtaa. Jos joku on kiinnostunut, niin yhteystietoja saapi minulta. :)

Ompelukone, Mindy ja Isännän housut. Kuva arkistosta.

Sen parin tunnin "näppärän" väkerryksen jälkeen, edelleen korvia myöten rakastuneena, lähdettiin Isännän kanssa kauppaan. Turussa oli tänään todella omituinen sää. Pilvet olivat todella tummia, mutta jostain paistoi aurinko kirkkaana valkoisten pilvien takaa. Kuitenkaan ei satanut.

Loppuun vielä päivänpiristys parisuhteen ihanuudesta. Ainakin meidän taloudessa pitää oikein hyvin paikkansa. :D

Onnea on...

...ihanan huomaavainen ja romanttinen vartija työpaikalla.

Töissä oli asiakkaille äitienpäiväruusuja ja koska niitä oli jäänyt yli, toi ihanan huomaavainen vartija kimpullisen ruusuja illan päätteeksi minulle! 

Nyt kisastudiota. Ystävämme KOFFin seurassa minä ja Isäntä toivomme omiemme parasta ja pelkäämme pahinta. Go Leijonat!!

(Ehkä jotain käsillä väkerrystä tässä samalla)

Hyvää äitienpäivää!

Aivan mahtavan ihanaa äitienpäivää kaikille tuntemilleni äideille ja muita äitejä enemmän sille omalle ihanalle äidille, joka seikkailee Roomassa ja ottaa (toivottavasti) paljon kuvia! *wink*

Hyvää äitienpäivää!!

Vielä tähän on eilisestä lisättävä, että Euroviisuvoittaja oli kyllä mieleen! Mikäs sen parempi, kuin rauhaa rakastava supersympaattinen parrakas "nainen" euroviisuvoittajaksi tähän sotaisaan Eurooppaan. Sitäpaitsi muutos on hyvästä! Kuten tämä jo kliseeksi muuttunut Persujen jytkykin osoitti, kyllä sitä muutosta tänne kaivataan. On vaan kiva huomata, että muuallekin, kuin Suomeen! Itse olen ainakin perin kyllästynyt naurettavaksi muuttuneeseen kriminalisointiin (mm. puhelimessa puhuminen ajamisen aikana. Entäs se tekstailu?!) ja yliaktiiviseen EU-oikeuden edelläkäyntiin, verotuksen jatkuvaan kiristämiseen ja muuhun vastaavaan. Kukapa ei muutosta kaipaisi? Niin, ja vielä tiedoksi tietämättömille, että viisuvoittaja on drag queen, eli nuori normaalin näköinen poika, joka pukee itsensä parrakkaaksi naiseksi astuessaan lavalle. Vähän niinkun Lordin pojat, jotka puolestaan pukeutuivat hirviöiksi.

Töitä ja Euroviisuja

Eilen oli "tyttöjen ilta", eli kokoonnuttiin After Work -porukan kanssa yhden jäsenen luokse katsomaan torstaista (nauhoitettua) Euroviisulähetystä. Oli ihan mielenkiintoista viettää perjantai Euroviisupimennossa, kun kaikki tuntuivat puhuvan siitä! Yleensä en siis todellakaan ole mikään Euroviisu -ihminen, oikeasti minua ei normaalisti kiinnosta ollenkaan, mutta olihan se hauskaa porukalla katsella niitä esityksiä. Ehkä eilisen innoittamana täytyy tänään katsoa oikeen finaalikin! Tosin tulipahan taas todettua, että ne yökerhot ei ole ihan minua varten, vaikka voitinkin Black Jackissä! (In your face Isäntä, joka hävisi kaikki!)

Eilen näin myös erään ihanan ystävän, jonka kanssa pohdisteltiin kesäsuunnitelmia, eli toisin sanoen yhtä vauhdikasta viikonloppua Tampereella. Odotan jo nyt ihan innosta pinkeänä ja olenkin nyt virallisesti päättänyt, että tänä kesänä en ole tylsä! En kertaakaan sovi tekeväni mitään, mitä en ihan oikeasti tule tekemään. Ärsyttää tämä vanhenemisen kautta tullut spontaanittomuus, jonka ansiosta kaikki hyvät ajatukset ja suunnitelmat jäävät suunnitelman tasolle ilman minkäänlaista käytännön toteutusta! Ain't gonna happen again! Tajusin myös, miten paljon ikävöin kaikkia hyviä ystäviä, jotka eivät ole elämääni jakamassa täällä Turussa, Suomen San Franciscossa.

Muuten tämä viikonloppu sujuu tylsästi töiden ja käsitöiden parissa. Ilokseni voin kertoa, että ostin vihdoin Ravelrystä Fatty Lumpkinin ohjeen ja ihanan pikku ponin työstäminen on päässyt alkamaan. Nyt valmistui taas yksi hippoystävä, joka todennäköisesti saa PUNK-Hippoystävän tässä parin päivän sisällä!



Haudi!



Mindy meni "silmäkippoon" lepäilemään. Siis noiden pehmoeläintekeleiden silmiä. :D

Tänään aion valvoa niin pitkään, kun suinkin jaksan! Katson telkkaria, syön sipsiä ja suolatikkuja kunnes silmät painuvat väkisin kiinni! Suunnitelmaan kuuluu myös mahdollisimman pitkään nukkuminen ja sängyssä "väkisin makaaminen", huomenna kun on vasta iltavuoro.


Ja niin, leuka on ollut huomattavasti parempi tänään! Ei edes sattunut syödessä! Ja Logomossa on ehkä tänään joku roolipeli-tapahtuma, koska töihin mennessäni junaradan kävelysillalla tuli vastaan vaikka kuinka monta animetyttöä. 

Pieni juttu stressistä

Kuten tuossa olen jo aiemmin maininnut, tuo vasen yläleuka on kovasti särkenyt viimeaikoina. Tänään kävin päivystävällä hammaslääkärillä sen vuoksi, sillä pelotti tuo (liian) hitaasti saapuva viikonloppu ja sen mukana mahdollisesti saapuvat kestämättömät leukasäryt.

Ensinnäkin on pakko kertoa heti, että oli hauskin hammaslääkärikäynti ikinä! Siis nauroin paljon, kuten nauroi myös hammaslääkäri ja hoitajakin. Kaikki alkoi siitä, kun lääkäri käski avata suun ja minä avasin:

Lääkäri pysähtyi hetkeksi ja tuijotti ihmeissään. No minä tietenkin pelästyin, että mitä se niin kauhistuneena tuijottaa. Siinä tuli ensimmäinen nauru, kun lääkäri tajusi sen olevan koru ja minä tajusin, mikä siellä hämmästytti. Hoitaja oli kauempana ihmeissään, että mitä siellä tapahtuu ja tuli sitten itsekin kurkkaamaan, mikä siellä nauratti. Seuraavaksi tehtiin purennan tarkistus, eli hampaat yhteen ja leukaa liu'utettiin puolelta toiselle aina lääkärin ohjeen mukaisesti. Se ei onnistunut millään! Aina kun käski liu'uttaa vasemmalle, liu'utin oikealle. Lopuksi lääkäri tyytyi vaan sanomaan että "Pure yhteen, liu'uta oikealle. Just siihen toiseen suuntaan." Tunsin oloni niin tyhmäksi...

Loppujen lopuksi tulos oli, että reikiä nolla, eikä viisurikaan vaivaa. Hampulääkäri tiedusteli, olenko koskaan kuullut mainittavan purentaviasta. "EN?!?" Siis olen aina ravannut paljon hammaslääkäreissä, olen kahden vuoden sisällä käynyt varmaan 6 kertaa hammaslääkärissä ja lapsenakin olin aina siinä porukassa, jotka lähti hammaslääkäriin, enkä ole IKINÄ kuullut mainittavan, että minulla olisi purentavika!! Ja nyt minulla on sitten stressin aiheuttama purentavika?!

Siitä sitä sitten testailtiin ja hiottiin "pahimpia" pois. Kun hampaat laittaa yhteen ja liu'uttaa leukaa jompaan kumpaan suuntaan, "painon" pitäisi kuulemma olla kulmahampaan päällä. Tunsin kyllä selvästi, että se oli tuolla takahampaiden päällä ja niitä sitte hiottiin. Edelleen ainoa hammas, joka oli arka, oli se yksi hammas, joka paikattiin uudelleen viime kesällä. Puolentunnin hionnan jälkeen sain fluorilakkaa maustamaan suutani ja lähetteen jollekin toiselle hampulääkärille, joka on kai erikoistunut jotenkin purentavikoihin ja niiden hiontaan. Myös hammaskisko tulee jossain kohtaa kuulemma aiheelliseksi.

Minä tietenkin ihmettelin, että miksi tällainen nyt vasta tulee, kun en ikinä ole kuullut mainittavan asiasta. Lääkäri sanoi, että joskus stressi voi aiheuttaa purentavian oireilun pahenemista, että olenko stressaantunut. Tein pikaisen tiedonhaun avulla pienen analyysin. Ilmeisesti siis stressi voi oireilla myös välinpitämättömyytenä. Pohdin myös, että ehkä siitä johtuen myös tutkimussuunnitelmani valmistui kuin hujauksessa ilman, että edes tiedostin tekeväni sitä. Jos siis stressi aiheuttaa tilan, jossa kaikennäköisen tekemisen, myös hyödyllisen, rekisteröi hyödyttömänä ja ei-niin-tärkeänä tekemisenä. Tämä voisi hyvin olla, sillä huomasin jokuaika sitten, että töihin mennessäni en kuollaksenikaan muista, mitä tein edellisenä päivänä. Tämä sama toistuu kotona. Tänäänkin mietin, että millon imuroin viimeksi, kun siitä tuntuu olevan ikuisuus, mutta silti kotona ei ole niin pölyistä.

Mitä minun siis nyt pitäisi tehdä? No elää stressittömämmin tottakai! Minun pitäisi siis jakaa huoleni, vähentää vatvomista, nukkua enemmän, syödä terveellisemmin, harrastaa aktiivisemmin liikuntaa, hoitaa ihmissuhteitani, käyttää kohtuudella alkoholia (enhän mä juo, kun saunakaljan?!), tehdä enemmän hyviä tekoja, hymyillä enemmän, olla huumorintajuisempi, muuttaa asennetani, delegoida vastuutani, ottaa rennommin ja pitää mielessä, että kaikki päättyy aikanaan. Piece of cake!

Yleispäivitys

Oi, onnenpäivää! Tänään tuleekin yllätykselliset kaksi kirjoitusta! Nyt sitä diibadaabaa!

Opinnäytetyön tutkimussuunnitelma on saatu "valmiiksi" ja palautettu. Paljon korjattavaa siinä vielä on, mutta nyt se on väliaikaisesti valmis. Tutkimussuunnitelmaseminaarit on perjantaina. Yritin tavoittaa opinnäytetyötä ohjaavaa opettajaa ja tapaaminen sovittiinkin maanantaiksi, mutta hän teki oharit, joten jäi "vähän" asioita epäselväksi. Juuri kehuskelin After Workissä, että on mennyt niin kivuttomasti jotenkin toi tutkimussuunnitelman tekeminen, että oikeen ihmetyttää! Tuntuu, kun en olisi mitään tehnyt enkä yhtään keskittynyt ja siinä se nyt on. Valmis. Tämä varmasti vielä kostautuu, sillä muut ovat stressanneet niin, että yksi oli saanut jopa stressiyskän!

Kirjoitin tuossa jossain välissä myös sen ammatillisen kasvun esseen (To Do -lista), josta ajattelin, että voisin julkaista sen sellaisenaan myös tänne, mikäli se menee läpi. Huom. Mikäli.

Pari kuvaa, pitkästä aikaa!

Käsityöt on taas vauhdissa tässä kaiken keskellä ja nyt on pari Happypotamusta* tulossa samanaikaisesti! Näitä on kyllä tosi kiva tehdä, mutta seuraavaksi taitaa olla Fatty Lumpkinin* vuoro! Noita lappuja voi tehdä oikeastaan missä ja milloin vain! Autossa (pelkääjän puolella, ei ajaessa), isoäidin pöydänvieressä, isän olohuoneessa, äidin sohvalla jne. Aloitin ensin tekemään "jämälangoista" tuota, mistä on vain peppu. Sitten kun lanka loppuu, loppuu myös työ, toivottavasti siis riittää!

Peppu

Sille aloin tekemään kaveriksi tuollaisesta novitan yberneonvärisestä isovelilangasta punk-kaveria. Kaveri on noin kirkkaan näköinen ainoastaan tuon toisen vieressä. Siitä kuvaa sitten, kun saan sinne jotain täytettä, hehe!

Peppu ja neonpeppu.

Olen tosi huono noiden lankojen kanssa, sillä teen yleensä liian pienellä koukulla, ja kun tekisin oikeankokoisella koukulla, siirryn paksumpaan lankaan, sillä samalla hemmetin koukulla! Tuossa neonvärisessä on punainen keskusta novitan 7 veljestä-lankaa ja muut (neonpinkki ja musta) Isoveljeä. Tuossa toisessa pinkki ja musta on 7 veljestä ja punainen jotain vanhaa ja auringonvalossa vähän kimaltelevaista. Puuvillalangalla tulisi kuulemma paras tulos, mutta ei tämä köyhä opiskelija nyt sellaiseen voi budjetoida!

Mitä kuuluu kissarintamalle?

Isä katseli, kun kissojen paini oli niin totisen näköistä ja Mindy päästeli perinteisiä "Nyt minä suutun" -ääniä. Kun menin paikalle katsomaan, tilanne oli tämä:

Mitään ei olla tehty.

 Jostain syystä kevään karvanlähdön myötä Mufasan hännästä on tullut aivan säälittävä raato!! Vertailun vuoksi vanha kuva, jossa Mufasa paljasti siskoni piilopaikan (vessa). Nyyh, toivottavasti siitä kasvaa taas hieno ja tuuhea! Olisiko kenties jotain hännäntuuheutusravintoa?!?

Häntä nyt...

...häntä ennen.

Mindy ottaa iisisti.

Nyt keskityn hetkeksi kahviin, käsitöihin ja seuralaiseen ennen nukkumaanmenoa. Isäntäkin kun on työmatkalla Vaasassa. Have a nice one, you guys!

seuralainen

*Ohjeiden nimissä on linkki ohjeeseen (: