Uloslähtemisen vaikeus

 Jos jotain erityistä vauvan tulon myötä on tapahtunut, niin lähteminen on vaikeutunut vähintään sen 2 356 kertaa. On todella pitänyt suunnitella itselle selviytymisstrategia, että pääsen täältä ulos yksin Manun ja vauvan kanssa. Kun koirakin on vielä puettava, tuo sekin vielä yhden muuttuvan tekijän. 

Manu on tällä hetkellä erittäin haluton pukemaan ulkovaatteita päälle ja pukeminen itsessään on toisinaan sellainen painiottelu, että pukijalla on ottelun jälkeen suihkuntarpeen lisäksi mahdollisesti muutama taisteluarpi. Tämä siis, mikäli poika saadaan kiinni sen jälkeen, kun on sanottu, että mennään pukemaan. Mikäli ottelu sujuu odotetusti, Manulla on sentään ulkovaatteet päällä. Ainakin hetken. Vielä hän ei ole keksinyt vaatteiden riisumisen hienoutta.

Usein kesken pukemisen Manulle tulee spagetti-vaihe, jolloin koko poika on täydellisen veltto. Jotenkin kummasti tämä taapero luottaa siihen, että aikuisen kädet ottavat hänet vastaan, mihin tahansa suuntaan hän kaatuukin tai mistä tahansa kolosta hän valuukaan. Vastassa on eteisessä kuitenkin laattalattia, joten hämmentävää luottamusta kyllä.

Kengät, pipo ja hanskat täytyy laittaa siinä järjestyksessä kun Manu haluaa, muuten menee hermo. Kun mene hermo, loppuprosessi sujuu huudon ja vastaanlaittamisen yhdistelmänä. Kun ulkovaatteet on päällä, tilanne helpottaa hetkeksi.

Kun Manu on puettu, täytyy laittaa itselle nopeasti vaatteet päälle. Nämä on hyvä katsoa jo etukäteen, ettei Manulla mene odotellessa hermo.

Kun itsellä on vaatteet päällä, voi Leolle laittaa pipon ja nostaa nopeasti toppahaalariin ja vaunuihin/turvakaukaloon. Tämä on helppo vaihe, jos etukäteen on huolehdittu Leon ruokinta ja vaipanvaihto.

Kun Leo on vaunuissa, voi Manulle avata oven. Tässä kohtaa muistan yleensä sen koiran ja käyn hakemassa sille vaatetta ja valjaat. Samalla huutelen Manulle ulos ja yritän varmistaa minne hän menee, koska sehän meni jo. Onneksi koirankaan pukemisessa ei kauhean kauaa mene, jos se antaa ottaa itsensä kiinni sen jälkeen, kun näki vaatteensa äidin käsissä. Nala ei yhtään siedä pukemista, mikä on jopa hämmentävää tuollaiselta kylmänaralta koiralta.

Onneksi on oma piha, ettei tarvitse hikoiluttaa porukkaa pidempään rappukäytävässä, koska siinä kohtaa kun itse pääsee ulos, on jo sen verran lämmin, että pikku pakkanen ei hetkeen tunnu missään.

Ristiäiset

 Sunnuntaina meillä oli ristiäiset ja meidän vauva sai nimen! Viimeiset 1,5 viikkoa olen odottanut jo kovasti, että vihdoin päästäisiin kutsumaan meidän vauvaa hänen nimellään ja alkaa makustelemaan, että miten nimi hänelle sopii. Tuntuu että viime hetkille saakka nimeä mietittiin ja pohdittiin, mutta kyllä tämä lopullinen päätös ihan hyvältä tuntuu. Ja kuten etukäteen jo ajateltiinkin, kyllä se nimi sitten alkaa lapselle istua.

Hassua, miten tällä kertaa nimen valinta tuntui jotenkin aiempaa lopullisemmalta. Kun oli viimeisen vauvan ristiäiset, tuntui että kaikki kivat ja ihanat nimet piti hänelle saada annettua, tai muuten ne jää käyttämättä. Ihan tyhmä ajatus, tiedän, mutta hassua miten se siltä kuitenkin tuntui. Joka tapauksessa, tämä vauva sai useamman ihanan nimen, jota jo aiemmillekin lapsille on mietitty. Jatkossa täällä alan kutsua tätä meidän pienintä pikkumiestä nimellä Leo.

Ristiäisten vetovastuussa oli äitini, joka hoiti käytännössä kaikki järjestelyt. Aivan uskomattoman iso apu, en tiedä miten olisin edes selvinnyt yksin. Ristiäiset oli Rauman Kuapplassa, kuten Lilin ja Manunkin ristiäiset ja pappikin on ollut kaikilla sama. Jotenkin ihanaa, että tällaisetkin asiat lapsia yhdistävät.

En ole ehkä se uskonnollisin henkilö, enkä ehkä perinteitä kunnioittavinkaan, mutta ristiäiset on juhla, jossa on ihana ylläpitää perinteitä. Tässä muutamia meidän ristiäisistä:

- Kastepuku oli pappani kastepuku, jonka hänen äitinsä on hääpukunsa hunnusta tehnyt. Ikää puvulla on 87 vuotta.

- Kastemalja oli mummini isoveljelleni ostama kastemalja, jossa minutkin on kastettu.

- Kastepöydän pöytäliina on edesmenneen mummini tekemä.

- pöydällä oli veljeltäni rippilahjaksi saama maljakko. Veli ei itse päässyt paikalle, sillä hän asuu toisella puolella Suomea eikä työvuorot mahdollistaneet tänne tulemista.

- Koristeet olivat isännän veljeltä lainatut, olivat myös Manun ristiäisissä ja kiertäneet jo useita juhlia. 

- tarjolla oli mummuni tekemiä sämpylöitä, joista kaikki pitävät ja jota kaikki odottavat.

- Lili luki lasten evankeliumin ja hän luki sen niin todella hienosti!

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen, että ristiäiset on nyt pidetty, pikkumiehellä on nimi ja kaikki meni kivasti! Tarjoiltavia teki mummuni lisäksi äitini, isännän äiti, tarjoiluista vastaava perhetuttava sekä allekirjoittanut. 

Isosisko kuivaamassa vauvan pään.

Tarjoilut

Pikkumies itse