Nyt hän on huomannut, että jos hän vaan ihan mistä vaan löytää jonkun kolikon ja käy kysymässä, kenen se kolikko on, hän saa vastaukseksi, että "nyt se on SINUN!" Kolikkoja löytyy isovanhempien luota yllättävän monesta paikasta ja joka kerta neiti onnistuu jostain sellaisen löytämään. Näin kävi viimekerrallakin. Neiti kolppaa laatikoita, löytää kolikon, kysyy toiveikkaana kenen se on ja saa vastaukseksi, että "nyt se on SINUN!"
Kotiin lähtiessämme sanoin autossa neitiä pieneksi ryöväriksi, kun hän aina vie isomummun ja -pappan rahat. Neiti ihmetteli tätä sanaa "ryöväri" ja sen merkitystä. Keskustelimme sitten autossa, mikä on oikein, väärin, epäkohteliasta ja hyvätapaista. Varastaminen on väärin. Niin ei saa koskaan tehdä. Varastaminen on sitä, että ottaa toisen omaa ilman lupaa. Rahan pyytäminen ("onko tämäkin mun"), nakkien pyytäminen ("onks teil nakkii") ja muu kerjääminen on epäkohteliasta. Hyvätapaista on toimia hyvien käytöstapojen mukaan ja se on vanhempien tehtävä opettaa niitä lapsille. Niitä oppii pikkuhiljaa iän myötä, eikä niitä kaikkia voi osata heti.
Mietin, paljonkohan asiaa neidin pääkoppaan upposi, mutta innoissaan hän oli keskustelussa mukana. Pääsimme autolla pidemmälle suoralle, jossa laskeva aurinko paistoi suoraan neidin silmiin, eikä hän päässyt aurinkoa piiloon. Ensin hän älähti. Kohta hän vingahti ja kun pysähdyimme liikennevaloihin ja tilanne jatkui ennallaan, hän parahti takapenkiltä: "Äiti! Aurinko on epäkohtelias!"
Seuraavana aamuna, kun lähdimme kotoa, otin äitini etupihalle tuoman aurinkokennopöllö-lampun ja sanoin Lilylle, että laitetaan se syrjään, kun asuntomme edestä menee pyörätie. Autossa neiti selvästi mietti tapahtunutta, kun hän kysyi: "Äiti. Hyvä että me laitettiin se pöllö piiloon, ettei kukaan varasta sitä?"