Uusi alku kotiseudulla

Nyt on korkattu kotiseutu uudemman kerran. Lily on ollut uudessa päiväkodissa muutaman päivän ja uudessa työssä on alkanut kivasti. Muutto suoritettiin suhteellisen tehokkaasti yhden viikonlopun aikana. Oli ihanaa, kun muuton aikana oli ihmisiä auttamassa ja mummu soitti syömään kesken muuton. Tuntui kyllä siltä, että oli ihan oikea päätös muuttaa kotiseudulle.

Aktiivisuusranneke muuttopäivän päätteeksi.

Uusi väliaikainen koti.

Lily sai itse sisustaa oman huoneensa. Yllättäen sinne piti saada viidakon eläimiä, dinosauruksia ja yksisarvisia. Lily oli mukana ikeassa valitsemassa huoneeseensa kalusteita ja mikäs sen parempaa, kuin viidakkomatto, tiikerilamppu ja prinsessateltta sängynpäätyyn.

Viidakkomatto on ollut kovassa käytössä leikeissä.

Mites sitä ollaan sitten kotiuduttu?

Ensimmäisellä viikolla autossa kohti päiväkotia takapenkiltä kuului kysymys:

Lily: "Äitii, muistatko missä meidän vanha koti on?"

Äiti: "Muistan. Se on siellä Vantaalla. Onko sinulla ikävä sinne?"

L: "Ei."

Ä: "Haluaisitko, että vielä asuttaisiin siellä vanhassa kodissa?"

L: "Äiti. Minulla ei ole mitään asiaa sinne."

Hyvin on siis kotiuduttu. Vähän tuntuu hassulta, kun viikonloppuina tuntuu olevan niin hurjan paljon aikaa, kun ei tarvitse aina ajella edestakaisin monen tunnin ajomatkaa. Lauantai tuntuu sunnuntailta ja sunnuntaina tuntuu koko päivän, että jotain nyt pitäisi tehdä. Nopeasti siihen varmasti tottuu.

Ainiin, varasimme joululomamatkan toukokuussa. Edellisiltana tarkastettiin vielä kaikki varaukset, että kaikki on varmasti kunnossa ja lisätessään lennot puhelimen appiin Isäntä totesi, että enää 11 päivää matkan alkuun. Tässä voi jo kohta kaivaa lomakamman esiin! 

Takaisin kotiin ♥

Kolme vuotta. Kolme vuotta tuli juuri täyteen Vantaalla asumista. Ja vihdoin on aika palata juurilleen.

Turku oli hyvä paikka ihmisen elää. Sinne oltiin jo päätetty jäädä asumaan, kunnes kohtalo kenties päätti toisin. Muutimme Isännän työn perässä Vantaalle, josta sain itse kauan kaipaamani opiskelupaikan. Lily oli parin kuukauden ikäinen nyytti, kun tavaramme kannettiin tuosta ovesta sisään. Ne samat tavarat, jotka olimme omaan Turun kotiimme ostaneet ja joilla olimme asuntomme itsemme näköiseksi sisustaneet. Makuuhuoneen kuu-tarrakin liimattiin epätoivoisesti uuden asunnon seinään, jossa se on masentuneena roikkunut nämä vuodet. Ei se kyllä ikinä kovin hyvin seinässä pysynyt.

Kenties lähtökohta oli jo huono: tavarat kannettiin ovesta sisään ja jätettiin suurin piirtein sille paikalle, mihin ne sattuivat sopimaan. Vauvavuonna ei ollut kiinnostusta, eikä energiaa sisustella, etenkään kun asunto ei ole oma. Eipä sitä energiaa sen vuoden jälkeenkään löytynyt. Edelleen tavarat ovat suurimmaksi osaksi "niillä sijoillaan", eikä suurempaa kiinnostusta uudistamiseen ole ollut. Toisaalta, sama tunne olisi yhtä hyvin voinut kehittyä Turussakin, mutta Lily oli niihin aikoihin niin pieni, että tilannetta ei ehkä osannut samalla tavalla Turun aikana ajatella.

Syksyllä 2016 alkoi oikis ja Lily meni päiväkotiin. Ensimmäinen syksy meni koulussa ja Lilyn sairastellessa. Joulun jälkeen huomasin muutaman opiskelijan tekevän seuraavan vuoden kursseja, ja aloin itsekin kiinnostua opintojen vauhdittamisesta. Olisi kiva valmistua ennen kolmekymppisiä. Ilmoittauduin melkein kaikille mahdollisille kursseille, joita oli saatavilla ja kaikki ne kurssit sain myös suoritettua. Sinä keväänä suoritin 60 opintopistettä. Kesän olin Raumalla töissä ja kaverit, sukulaiset ja tutut saivat paluumuuton tuntumaan todella konkreettiselta toiveelta. Syksyllä painoin taas töitä koulun suhteen. Kesän jälkeen paluu stressaavaan arkeen oli työläs, mutta antoisa. Tekniikka oli sama kuin keväällä: kaikki mahdolliset kurssit ja niistä suoritan minkä ehdin. Taas sain käytännössä kaikki suoritettua. Suoritin syksyllä 2017 taas 60 opintopistettä, vaikka olin joulukuun Raumalla töissä.

Viime keväänä aloin tehdä oikeustieteen maisterin valinnaisia opintoja samalla, kun suoritin viimeisiä oikeusnotaarin opintoja. Loppukeväästä sain töitä vakuutusalalta ja siitä lähtien olen opintojen ohessa ollut töissä. Nyt syksyllä aloitin gradu-projektin, tein pari valinnaista kurssia, pari arvosanan korotusta notaariopintoihin ja oikeustieteen maisterin pakollisia opintoja. Nyt on tilanne se, että paria esseen palautusta lukuunottamatta (olettaen, että ne menevät läpi), tutkinnostani puuttuu gradu. Oli aika alkaa katselemaan töitä kotiseudulta.

Laitoin hakemuksen, kävin haastattelussa, pääsin soveltuvuuskokeisiin ja allekirjoitin työsopimuksen. Työ lakimiehenä alkaa 3.12.2018. Alle viikossa Vantaan asunto on irtisanottu, uusi väliaikaisasunto kotiseudulta on löytynyt, Lilyn päivähoitohakemus on vireillä ja irtaimistoa on alettu pakkaamaan. Nopeasti ne tilanteet muuttuu. Tämä muutos on enemmän, kuin tervetullut. Ehkä kohta, viimeistään sen gradun jälkeen, tämäkin foorumi aktivoituu lisää. Juttua ainakin riittäisi!

Heti muutosta kuultuaan Lily meni pakkaamaan tärkeimmät.