Red is back!

Huutoäänestykseen vastasi 7 henkilöä ja kaikki puolesta, joten jos olit värjäämistä vastaan (isi), valitus on turhaa, koska et tuonut ääntäsi esille. HA.

Tulos oli omien osotusten mukainen: Punainen, josta vanha väri näkyy läpi. Punainen tarttui (tietenkin) tiukimmin sinne, jossa väriä ei ennestään ollut ja jonne se ensimmäiseksi levitettiin, eli 20cm tyvikasvuun. Keskivaiheilla näkyy selvästi, että vanha väri alkaa iskemään sieltä läpi, mutta ei mitään, mitä suoraväri ja jonkun ajan kuluttua uudelleen värjääminen ei korjaisi.

Korvan tienoilta vähän näkyy vanha väri.

Tyvi on aika punainen.

Latvoihin väri jäi yllättävän hyvin.

Ei se tukka juuri koskaan ole auki noin, joten toi puoliväli pysyy ihan hyvin piilossa letissä. No worries siis. 

Huomasin hassun jutun tuossa. Yleensä, kun hiukset värjää, etenkin jos väri muuttuu radikaalisti, kun uuden värinen hiussuortuva tulee silmien eteen, sitä hieman pelästyy. Tiedättekö, kun tottumatta joku oudon värinen juttu tulee naamalle. Nyt huomasin, että kun punainen suortuva tuli silmille, se tuntui normaailta. Normaalimmalta kun aiemmin. Itseasiassa, siihen ei edes kiinnittänyt huomiota ennen kuin asiaa alkoi pohtimaan. 

Löysin laatikosta vielä pari vanhaa suoraväriäkin. Toinen on itseasiassa vähän uudempi, kun Isännällä oli punainen kohta hiuksissa erään parturikäynnin jälkeen, kävin ostamassa suoraväriä, sillä mikään ei ole kamalampaa, kuin haalistunut punainen. Yök! Täytynee tsekata, uskaltaako niitä enää käyttää. Henkisesti olen jo valmistunut tulevaan suoravärirumbaan ja olenkin jo kaivanut vanhat tummat hiustenkuivatuspyyhkeet ja mustat lakanat valmiiksi.

After all, say Hi, she's back!

Työharjoittelua vai hyväksikäyttöä?

Baohatas (=pauhataas=mekastaa non-raumalaisille) vähän taas tuosta opiskelusta. Tällä kertaa ei suoranaisesti minun opiskelustani (onneksi).

Isäntä oli töissään tavannut jonkun neitosen, joka oli kaupan palvelutiskillä töissä ja opiskelee myös biotekniikan insinööriksi. Isäntä siis on koulutukseltaan myöskin biotekniikan insinööri ja työtön sellainen. Noh, ei varsinaisesti työtön, tekeehän hän töitä, mutta osa-aikaisesti (2vko/kk) eikä oman alansa hommia.

Anyhow, neitonen oli kertonut, että on 9kk etsinyt harjoittelupaikkaa, että saisi tehtyä opinnäytetyön, siis YHDEKSÄN KUUKAUTTA! Mitä hel*ettiä?! Eikö siinä vaiheessa jo koulun pitäisi kantaa kortensa kekoon tehdäkseen edes jotain tämän tytön valmistumisen eteen?!

Itse olen siitä onnekkaassa oppilaitoksessa, että koska meidät "laillistetaan" ammattiin (sosiaali- ja terveysala), koulun on hankittava meille harjoittelupaikat. Meidän harjoittelumme myös tapahtuvat kouluaikana, elikkä siis syys- tai kevätlukukaudella, ei kesällä. Näillä insinööriopiskelijoilla taas, harjoittelut täytyy itse hankkia ja jos sen osaa tarpeeksi hyvin perustella, se lasketaan harjoitteluksi. Esimerkiksi taksin ajaminen biotekniikan insinöörin opinnoissa. Makes sense? Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että insinööriopiskelijoiden pitää tehdä harjoittelua (=ilmaista työtä) kesällä, "lomalla", sen sijaan, että tekisivät töitä, joista voisi saada palkkaa. Arvatkaas kuinka innoissaan kaikki yritykset ovat, sekä kunnalliset, että yksityiset? Ilmaista työvoimaa kaikkien säästöjen keskellä! Ehkä he voi käyttää osan ilmaisesta harjoittelusta perehdyttämiseen, niin jos sitten harjoittelija jäisi loppukesäksi töihin, niin kai siltä kuukaudelta voi maksaa palkkaa, kun on 2kk tehnyt ilmaista työtä.

Palatakseni tarinan juurille, neitonen oli myös kertonut, että hänen kaverinsa oli tehnyt kolme harjoittelua ja opinnäytetyön nimeltä mainitsemattomalle yritykselle, mutta ei hän mitään töitä ollut saanut valmistuttuaan. Yritys ottaa uuden opiskelijan ja saa saman hyödyn uudelleen. Ilmaiseksi.

Mielestäni tähän pitäisi ihan tosissaan puuttua, että ei noita opiskelijoita ihan noin törkeästi saa käyttää hyväksi! Minulla tietenkään ei ole ratkaisua tähän asiaan, mutta eikö me sen takia äänestetä ties missä vaaleissa, että siellä eduskunnassa ja muualla olisi joitain hyviä tyyppejä, jotka olisi valmiita selvittämään vaihtoehtoja ja uusia toimintatapoja, muitakin kun jotain turhia "ei saa puhua puhelimessa autolla ajaessa", joilla ei ole mitään käytännön merkitystä (saa puhua luuriin, jos autossa on sisäänrakennetty hands free ja luuri, muttei kännykkään) ja jonka valvominen ja toteutuminen on sekä kansalaisten, että poliisien päänsärky.

Toinen asia, mikä tässä asiassa mietityttää, että kun 10 luokkaa 10 vuoden aikana on jo valmistunut suoraan työttömäksi jostain koulutusohjelmasta (kuten biotekniikan insinööri), eikö sitä koulutusohjelmaa voisi jo pikkuhiljaa lopettaa, tai edes laittaa hetkeksi tauolle? Mitä turhia! Luvataan vaan tulevillekin opiskelijoille että biotekniikka on kehittyvä tieteenala ja töitä kyllä tulee! Tai itseasiassa, pienen pieni muutos on tulossa: koulutusohjelman NIMI muutetaan prosessitekniikan insinöörin koulutusohjelmaksi. Tosin, nykyiset biotekniikan insinöörit sitä ammattinimikettä tuskin saavat käyttää.

En hetkeäkään jaksa uskoa, että tämä olisi Suomessa ainut koulutusohjelma, jossa tällaista hyväksikäyttöä ja työttömäksi valmistumista tapahtuu. Ainakin tuon harjoittelun tapahtumisen kesällä pitäisi muuttua ja myös niiden insinöörien tulisi saada mahdollisuus päästä palkallisiin kesätöihin!

Jos jotain positiivista on haettava, niin ainakin meillä osataan raapustaa työhakemuksia ja suhtautua "kiitos kiinnostuksesta, mutta ei kiitos"-vastauksiin. Onni on myös se, että voin oikeasti auttaa Isäntää työnhaussa, samaa alaa kun sivutaan niin ymmärrän niistä hakemuksista ja työpaikkailmoituksista jotain. Voisin vain kuvitella, mitä tuo työnhaku on sellaiselle, jolla ei ole ketään siinä auttamassa...

Red is back?

Elämästäni aika monta vuotta on ollut punatukkaisena, muutama aikä räikeän punatukkaisena. Puolitoista vuotta sitten kyllästyin jatkuvaan värjäämiseen ja annoin olla. Nyt, 20sentin tyvikasvun jälkeen, luulen olevani taas valmis siihen jatkuvaan värjäyskierteeseen.

Käyttääkö vai eikö käytä?

Isäntä osti värit. Sanoin, että jotain punaista ja kaksi pakettia. Tämä oli tulos. Isäntä on jo kauan odottanut punaisen paluuta. Jos nyt en käytä näitä, kuulen siitä jatkossa paljon, kun "mitä minä valitsen kun se ei kuitenkaan kelpaa". Hmm.. Nyt voisi olla se huutoäänestyksen paikka, kun voisin ottaa feed backiä tuolla kommenttien puolella. Kaikki, jotka eivät halua kommenttia sinne laittaa, feed back on tervetullutta myös Facebookin puolella. Kysymys kuuluukin, JOO! vai EI!

Seuraavaksi hiukan Mindyn tuskallista oikean asennon etsmistä. Täydellinen paikka on löytynyt! Se on olohuoneen pöydällä, mutta miten??

Koitetaas...

...hmmm, eiiii..

...äääh...

...ymmmhhh....

...entä tämä...

...enpäs tiedä...

...No nyt!!

Maanantai

Eräänä kauniina pilvisenä maanantaiaamuna Ame heräsi Mindyn paniikkiin. "Miaaauuu, miaauuu (Herää, nouse ylös tai myöhästyt töistä!)" Väsyneesti kelloa tihrustettuaan Ame päätti, että hetki vielä ja torkahti hetkeksi. Seuraavaksi emäntänsä unirytmistä huolestunut pikku Mindy päätti ottaa järeämmät keinot käyttöön ja hyppäsi lipaston päältä emäntänsä vatsan päälle. "Uggh", kun ilmat painuivat keuhkoista ulos saadeen aikaan hetkellisen tukehtumisen tunteen.

Hieman äreänä sängystä nousten, Ame suuntasi kohti vessaa ja istui pytylle. Iloisena emäntänsä heräämisestä Mindy pyöri jaloissa ja äänteli iloisesti. Hetken katseltuaan ja paijailtuaan emäntänsä jalkoja, hän meni vessaan, siihen kannelliseen. Siinä he molemmat istuivat tyytyväisenä omissa vessoissaan pissalla, kun hänen ylhäisyytensä Mufasa saapui vessaan. Häpeilemättä ja välittämättä tungoksesta, hän tunkeutui sinne samaan kopalliseen vessaan, jossa Mindy oli.

Mindy oli selvästi hämillään tästä tilanteesta, kuten oli emäntäkin. Mindyn anelevasta ilmeestä huolimatta emäntä ei tehnyt elettäkään taatakseen lemmikkinsä asiointirauhan. Mufasa asteli sisään, paskoi pitkin Mindyn kylkeä, kuoputti hetken (myös Mindyä) ja jätti hämmentyneen paskaisen Mindyn taakseen. Sekä emäntä, että Mindy jäivät hämmentyneenä tuijottamaan hänen ylhäisyytensä perään.

Hyvää viikon alkua kaikille!

Hänen ylhäisyytensä

Hammasharjatarina, osa 2.

Ne saapuivat! Sähköhammasharjat! Ne olivat yhdessä paketissa, ja vasten epäilyjäni, hinta tosiaan oli vain 19,90 kahdesta hammasharjasta. Se yritys oli VitaDental, kuten tuosta paketista näkee.

Kaksi niitä siellä on

Lueskelin netistä, niin tollasia hammasharjapuhelinmyyjäyrityksiä on kai aika paljon. Toi VitaDental vaikutti olevan ihan toimiva jopa. Harmittavasti en voi pauhata asiasta juurikaan enempää, sillä pettymystä tai kusetusta en ole vielä ainakaan huomannu. Paketissa tuli mukana yhteystiedot ja jäsenyysehdot, käytännössä siis, että jäsenyys on ilmaista ja aina seuraavaan peruutuspäivään mennessä (ilmoitettu paperissa) on aikaa peruttaa seuraava tilaus. Nuo jopa toimi ihan hyvin! Parin viikon päästä pitäisi tulla molempiin hammasharjoihin kolme vaihtopäätä, joiden hinta on 9,90/3kpl, eli siis 2x9,90, kun kahteen hammasharjaan niitä tulee. Katsotaan siis mitä tapahtuu.

Ihan söpöjä ne on, vaikka vähän leluilta näyttääkin.

Isäntä on sen verran vanhanaikainen, että on kovin epäileväinen sähköhammasharjaa kohtaan. Ei pelkästään näitä puhelinmyyntihammasharjoja, vaan sähköhammasharjoja ylipäätään. En usko, että se kovasti tosta innostuu, niin mielellään se sitä manuaaliharjaa käyttää. "Mitä sillä edes pitäisi tehdä?! Harjata niinkun normiharjallakin vai?"

Isännälläkin oli hyvä postipäivä samana päivänä, kun nämä tipahti postiluukusta (viime torstaina, hehe). Isäntä sai tuossa jokinaika sitten reilu 10 kilon hauen ja siitä lähtien sille on tullut ties mitä "kymppikerho" -kamaa, pinssiä ja uistinta. Nyt sille tuli haukiseuralta tuollaiset "kevyet" 28cm pituiset koukunirroituspihdit kiitokseksi siitä kun se päästi sen mörön takaisin mereen. 

Talkoita, paljua ja poliittista vaikuttamista

Kesäviikonloput on oikeesti kiireisintä aikaa ikinä! Joka kevät se alkaa sillä, että yhtenä kauniina sunnuntaina sitä ajattelee, että olipas kivaa, kun oli koko viikonloppu jotain tekemistä. Sitten alkaa se kiirekausi, kun on turha kuvitellakaan saavansa mitään omia juttuja aikaseksi, etenkään viikonloppuna kun on "vapaata". Heinäkuussa huomaa ajattelevansa, että "edes yhden lauantain voisin vaan istua kotona". Jossain kohtaa on oikeasti niin loppu, että suunnittelee valehtelevansa, ettei sinne tutun syntymäpäivän kunniaksi pitämiin puutarhajuhliin tarvitse mennä. Joskus vihdoin siellä elokuun lopussa huomaa, että seuraavaksi viikonlopuksi ei ole enää suunnitelmia. Siitä sitten istuskelee mielellään kotona kaikki vapaat viikonloput, kunnes koittaa taas kevät.

Minulla oli viime viikonloppuna tuo edellä mainittu sunnuntaihuomio. Jo tänäviikonloppuna huomasin, että käsityöt ei etene yhtään, parvekkeen kukat on istuttamatta ja kotona pitäisi kipeästi siivota. Nyt se on siis virallisesti alkanut! Mutta ei hätää hei, alku sujuu aina mukavasti.

Nyt siis virallisesti kesämoodissa. Voin kertoa, että tänä viikonloppuna on tehty töitä, talkoohommia ja vaikutettu poliittisesti. Navetta/talli sai siis uuden maalikerroksen, kissat ulkoilmaa ja emäntä paljuilua. Kotona vietettyjä tunteja on 0.

Perjantaina työpäivän päätteeksi pakkasin kissat, pupun ja kamat ja istuin autossa matkalla kohti Raumaa ALLE 20 minuutissa! Henkilökohtainen ennätys siis! Koko viikonlopun ajan mentiin Isännän kanssa ristiin. Isäntä oli siis ajamassa sitä taksia. Alla hieman vertailua meidän viikonlopusta.

Perjantai-ilta:
Minä: Raumalla noin klo. 22.00. Pikaista isävisiittiä, äitivisiittiä ja unta klo 1.30.

Isäntä: Oli jo töissä kun saavuin Raumalle. Poikkesi pikaisesti kahvilla siinä isävisiitin aikana ja meni töihin. Pääsi töistä joskus aamuyöllä.

Lauantai:
Minä: Aamulla heräsin ja huomasin, että myös Isäntä oli löytänyt oikeaan sänkyyn. Ylös ja kohti maalaustalkoita. Siinä ei kauaa nokka tuhissut, koko touhu oli ohi alle neljässä tunnissa ja siihen sisältyi tauot! Pikaista autonvaihtoa siskon ja isän välillä ja pikaisen apteekki-, kurkku- ja mansikkashoppailun jälkeen nokka kohti siskon residenssiä. Pienimuotoista kissanulkoilutusta, paljunpesua, paljun täyttöä ja paljun sekä saunan lämmitystä. Hiukset lyheni kymmenisen senttiä ja otsatukka on taas erotettavissa. Kun vihdoin sinne paljuun päästiin, oli se allekirjoittaneen epähuomiosta sammunut ja jäi vain 33 asteiseksi. Hauskaa siellä siskon kanssa kuitenkin oli. Lopuksi maailman parasta pyttipannua, olutta ja unta.

Isäntä: Heräsi, söi aamupalaksi jugurttia, tuli ulos seuraksi ulkoiluttamaan kissoja ja meni töihin. Pääsi taas töistä joskus aamuyöllä.

Sunnuntai:
Minä: Heräsin aamulla monta kertaa, mutta nousin ylös vasta kymmenen aikaan, jotta Isäntäkin saa vähän nukkua ennen kun pitää lähteä. Pakkasin tavaroita, kävin naapuritalossa (äidin luona) aamukahvilla, morotin kummityttöä ja sen siskoa, jotka oli siellä viettämässä viikonloppua ja menin pakkaamaan loput tavarat. Manasin, kun Isäntä makaa vieläkin sängyssä, enkä pääse kasaamaan sohvaa takaisin sohvan näköiseksi. Käytin siskon koiran ulkona ja lähdin hakemaan Isäntää, kun se vei taksin pois. Ajoin Turkuun, äänesti, purin tavarat, tein smoothien ja lähdin töihin.

Isäntä: Yritti nukkua, kunnes joku ämmä alkoi kiukuttelemaan. Keräsi tavaransa ja tajusi, ettei ole syönyt mitään sen eilisen jugurtin jälkeen. Vei taksin pois ja lähti minun kyydissä kohti Turkua. Teki vaalikoneen, äänesti, purki tavarat, datasi, heitti minut töihin, lähti kauppaan... Todennäköisesti ottaa päiväunet vielä päivän aikana. Tänään on kuitenkin tärkeä päivä. Tulee SUOMEN PELI!

Sidenote 1: Isäntä, kun kysyin, eikö hän huomannut hiusten lyhenemistä: "No anteeks etten huomannu, mut ne on vieläki nii saa*anan pitkät, että miten noista edes vois huomata?"
Sidenote 2: Ensimmäinen kerta, kun tyssäsin Isännän ajatukset lähteä illaksi pois kotoa. Se heitti ilmoille ajatuksen: "mentäskö jonnekin kisastudioon" ja vastasin: "kutsu sitte joku tänne, me ollaan tänään kotona ja grillataan."
Sidenote 3: Mä tiesin, että leijonat pärjää. Aina kun niitä epäillään, ne näyttää nälkänsä.
Sidenote 4: Kohta meillä on ihan pirun hieno imuri!

Onnea on... (Osa 2)

...iso suku.

Se oli keltainen ruskein karmein ja noin 3 tuntia myöhemmin.