Ihovammainen?

Ihoatopia + aurinkoyliherkkyys + aurinkoihottuma + hikinokkosihottuma = minä (ihovammanen). Käytän sanaa vammanen, koska sillä sitä on helppo kuvata, onhan se mun "disability", kun mun elimistö ei kykene pitämään ihoa järjestyksessä. Ajattelin nyt vähän avata, mitä se ihovammaisuus mun kohdalla tarkoittaa.

Se kutiaa, kirvelee, kiristää, jomottaa ja edellämainituista syistä aiheuttaa tuskaisia tilanteita (kun kutiaa ei voi raapia, kun kiristää ei voi rasvata jne.). Tästä syystä olen melkein aina suosinut painijaselkäisiä tai niskaan asti nousevia toppeja.

Tämän päiväinen yläselkä.

Noh ensinnäkin, tohon ei ole juurikaan mitään lääkettä. Tai onhan siihen. 

Limuusivoiteet; herkistää ihan tosi paljon lisää auringolle, eikä kuitenkaan pidä ihottumaa kokonaan poissa. Vähän hidastaa sen tulemista, mutta aina se tulee uudelleen. Pari vuotta sitten kesällä paloin tosi pahasti  15min auringossaolon jälkeen niistä kohdista, johon olin limuusivoidetta laittanut, vaikka oli aurinkorasvaa. Lisäksi sivuoireena on ihan todella ikävä jatkuva polte, joka tuntuu siltä, kun iho olisi jatkuvasti tulessa siitä kohtaa mihin sitä laittaa.

Kortisoni; helpottaa hetkeksi, mutta vain hetkeksi. Käytän yleensä sillon kun iho on todella pahassa kunnossa. Joudun tosin käyttämään aika vahvaa kortisonivoidetta, joka ohentaa ihoa ja herkistää myös auringon valolle.

Kuitenkin ehkä tärkein atopian "hoito" on perusvoiteet ja pesu. Liian usein ei kuitenkaan saa pestä! Mikään hajustettu ei käy eikä mikään, missä on väriaineita. Eli siis niitä apteekin sairaalalta tuoksuvia voiteita. Ihoa ei myöskään voi pestä millä tahansa. Viisi vuotta on ollut käytössä Eucerinin hajustamaton pesuöljy, kerran koitin miedosti hajustettua ja kaduin sitä kuukauden. Nyt on käytössä Dermosilin intiimisaippua, joka toimii hyvin, koska pH on niin alhainen ja on muutenkin todella mieto. Kasvovetenä ei voi käyttää muuta, kuin alkoholipitoista kasvovettä, sillä alkoholi desinfioi.

Mukavin homma tässä on se, että kun kerran löytää hyvän ja toimivan tuotteen, sitä ei oikeen voi vaihtaa. Vaihtaminen on sellainen kevyt 3kk pikkuhiljaa-operaatio ja vaatii sen, että mukana kulkee sekä vanha, että uusi tuote. Todennäköisesti ensimmäisen kuukauden jälkeen huomaa, että eihän se uusi tuote toimi, kun iho alkaa jostain tulehtumaan. Kaikkein ihaninta on, kun vanha tuote lakkaakin yhtäkkiä toimimasta. Se onkin kivaa, kun saa miettiä, että onkos tää nyt se pesuaine, rasva vai onko mun vaatteet ollu jossain muualla pesussa, jossain, missä on hajustettuja pesuaineita?!

Koska en voi itse käyttää mitään niitä ihania tuoksuvia saippuoita, ostan niitä Isännälle. Laitan niitä tonne suihkun hyllylle ja sieltä Isäntä ne pikkuhiljaa käyttää. Itse huolehdin vaan, että siellä on saippuaa. Näin saan kuitenkin nauttia niistä pesuaineiden tuoksuista, vaikka itse haisenkin ihan sairaalalta.

Koska jokaiseen suihkuun/saunaan/iltaan/aamuun kuuluu se perusrasvapurkki, riippuen tilanteesta aina vähän erilainen, voi jokainen kuvitella, että saunavierailua tai yökyläilyä ei voi toteuttaa pienellä tavaramäärällä. Ei, vaikka mukana on vain tarpeellisimmat ihonhoitotuotteet: 

Tota aurinkorasvaa ei tarvita, ellei ole kesä.

Kyllä se iho yleensä ihan hyvältä näyttää, kunhan ei katso vaatteiden alle.

Joskus tämä yliherkkä iho toimii ihan päinvastaisesti, mitä kuvittelisi. Esimerkkejä: 

Deodorantit. Iho ei voi sietää niitä, ihan sama mitä deodoranttia, niin aina paha! Siksi pitää käyttää niitä ybermyrkkyjä, joita laitetaan vaan ihan vähän ja vain pari kertaa viikossa. Se on ainut mikä toimii!

Kasvovesi. Vastoin kaikkia tämän hetken suosituksia (ei alkoholia kasovedessä, se kuivattaa), alkoholipitoinen kasvovesi on ainut, mitä voi käyttää. Uskoisin että siksi, kun se alkoholi desinfioi.

Karvanpoisto. Iho ei kestä höylää lainkaan. Aina ihotupet tulehtuvat ja tulee näppylöitä, mitkä kutiaa ja näyttää kamalalta ja arpeutuu ja kaikkea. Siitä syystä kaiken karvanpoiston on tapahduttava niin, että karva revitään juurineen irti. Epilaattori, vaha, sokeri, mikä tahansa muu kuin höylä.

Isännän suusta, osa 2

Taustatietoa: Pyrin aina siivoamaan niin, ettei Isäntä ole kotona, koska jos hän ei ole kotona, ei hän myöskään ole tiellä. Olemme asuneet yhdessä kohta 2 vuotta. Isäntä on imuroinut sinä aikana noin 5 kertaa (ei kertaakaan pyyteettömästi), pessyt vessan noin kolme kertaa (ei kertaakaan pyyteettömästi) ja kysynyt kaksi kertaa, "missä meillä on rätti?". Keittiön hän on kuitenkin siivonnut ainakin 6 kertaa, ei tosin sitäkään ikinä pyyteettömästi, mutta jos Isäntä sattuu olemaan kotona kun siivoan, on hän yleensä vähiten tiellä siellä keittiössä.

Olen useasti sanonut, että haluaisin uuden imurin, etenkin nyt kun on kissoja (ja karvoja). Näin jokin aika sitten mainoksen Electroluxin Ultra Captic -imurista ja olen lukenut pelkästään hyviä kokemuksia Electroluxin UCAnimal-imurista, jota siis himoitsen! Meillä on siis käytössä Isännän vanha imuri, joka on ihan hyvä, mutta ei oikein tehoa kissankarvoihin. Isäntä on kuitenkin pääasiassa ollut sitä mieltä, että hänen Citymarketista aikoinaan ostamansa 50euron Imuri on ihan hyvä!

Eräänä päivänä pyysin Isäntää imuroimaan, sillä kotona oli kamalan kaoottista ja olin itse kolmatta pitkää päivää töissä (töistä näytteenottoharrastukseen). Illalla saunassa:

Isäntä: "Mä pohdin, että jos menisinkin Raumalle ajamaan taksia ensviikolla. Että menisin jo aiemmin viikolla ja olisin sitten viikonlopun yli." (Taksin ajaminen on Isännän "näytteenottoharrastus", eli mahdollinen lisätienistikeino pakonomaisiin tilanteisiin.)
Minä: "Ai, mikäs sitten? Millos ajattelit mennä?"
Isäntä: "No jos menisin vaikka keskiviikkona? Ajattelin, että jos saisi sen verran rahaa, että voisi ostaa uuden imurin."
Minä: (sanan "imuri" jälkeen välitön katseennosto ja epäuskoinen ilme Isäntää kohti): Mitä? Miksi?
Isäntä: "No jos sitä kerran pitää imuroida, ni ei sitä viitti tollasella paskalla tehdä!"

Tapahtui siis jo viimeviikolla. Isäntä on tosiaan paraikaa Raumalla tienaamassa imurirahoja.

Urbaanielämän multihuipentuma!

Vaikka Isäntä on kovasti urbaanielämää ja urbanismia vastaan, tänään 20.05.14, meidän elämämme täydentyi uudella perheenjäsenellä. Hän saapui täydentämään meidän urbaaniuttamme ja olemme toivottaneet hänet avosylin vastaan!

SÄHKÖGRILLI!!! (pekoni kävi jo kylässä, siksi rasvajälki)

Tällä vehkeellä on oikeasti enemmän tekemistä paistinpannun, kuin grillin kanssa, ja ennakkoluuloja oli. 

Mistä tämä ajatus sitten lähti? 

Viimeviikolla kun oltiin kaupassa, siellä oli niitä käytävillä hengailevia maistiaismyyjiä. Omien sanojensa mukaan Isäntä ei saisi ikinä maistella mitään, kun aina päätyy ostamaan jotain. Tällä kertaa hän pysähtyi Poppamies-grillikastikkeita maistelemaan ja osti grillikastiketta. Hetken kuluttua hän siinä pohti, että mitäs hemmettiä mahtaa sillä tehdä, kun eihän meillä ole edes grilliä. Isännän onneksi minulla oli Isännän syntymäpäivälahja ostamatta. Isännän syntymäpäivä oli huhtikuun puolessavälissä, mutta ei sitä viitsi ostaa mitään turhaa krääsää (paitsi tämä grilli!), niin mielummin odottaa ja ostaa sitten jotain tarpeeseen (kuten tämä grilli!). Kotona verkkokauppaan ja pari päivää myöhemmin Matkahuollosta tulee viesti: "Pakettisi on noudettavissa". Oi onnen päivää!

Isännällä on vapaa viikko, joten hän kävi minulta töistä hakemassa valtakirjan (paketin hakemiseen) ja oli koonnut grillin ja laittanut ruuan grilliä vaille valmiiksi (ei yhtään himottanut), joten päästiin heti kotiin päästyäni toimintaan!

Täytyy kyllä sanoa, että ruoka oli todella hyvää, etenkin nuo sienet! Ei yhtään palaneen makuisia. Ja kaikkein parasta tässä koko touhussa on tuo tunnelma (huomaa olut), mikä ehdottomasti parantaa ruuan makua omalta osaltaan. Siinä parvekkeella istuskellessa, grilliruuan tuoksua haistellessa ja olutta siemaillen on mitä parhainta nauttia lämpimästä kesäpäivästä. Onnekseni oli vielä pilvinen päivä!

Loppuviikko meneekin yksin kotosalla, Isäntä kun lähtee juhlimaan vapaaviikkoaan Raumalle taksiajelun merkeissä. Onneksi loppuviikko on buukattu melko täyteen työn, työn ja työpaikan Out of Office-päivän merkeissä. Nautinnollista illanviettoa ja näytteenottoharrastusta siis luvassa!

9 hyvää syytä valittaa

Nyt kun kesäkelit ovat tänään virallisesti alkaneet ja olen tunnetusti aurinkovastainen, alkaa kesän tuskakuumuus/hiki/paahde/aurinko valitus. Valittamisen kannattaja olen tietenkin sitä mieltä, että oikeus valittaa kuuluu kaikille! Yleensä kuitenkin valitan aika pienistä asioista, jotka ärsyttävät, esimerkiksi kun keittiö on neljättä päivää Isännän kokkailujen jäljiltä tomaattikastikkeessa. Kotona kestovalituksen kohde on Isännän lattialla lojuvat vaatteet. Ei ne niin muuten, mutta imuroidessa on todella rasittavaa joutua ensin nostelemaan toisen viimeviikon vaatteet lattialta ennen kun on toivoakaan imuroinnista. Tästä syystä Isäntä liittää tämän valituksen aina siivoamiseen.  Yleisesti olen kuitenkin aika iloinen ja pirteä, jopa positiivinen, mutta ajattelin kuitenkin, että voisin kertoa teille 9 hyvää syytä valittaa.

1. Valittaminen on vaan kivaa.

2. Valittaminen keventää mieltä.

3. Jos valitat usein samasta asiasta (esim. Puolisolle), voi loogisesti päätellä, että muutosta kyseisen asian osalta ei ole tapahtunut.

4. Valittamisen avulla voit ilmaista tyytymättömyyttäsi, joka johtaa lopputulokseen kohta nro 2.
5. Valittamisen avulla pystyt helposti ja selkeästi osoittamaan toiselle sinua ärsyttävät asiat.

6. Mitä enemmän valittaa pienistä asioista, sitä suuremmalla todennäköisyydellä pienet asiat eivät paisu pään sisällä turhan suureksi. Toisin sanoen usein kevyt päivittäinen valittaminen on suurien riitojen ennaltaehkäisyä.

7. Kevyt ilmaan heitetty valitus on yleensä helpompi vastaanottaa kuin suoraan annettu negatiivinen palaute.

8. Valittaminen on hyvä syy ottaa yhteyttä ystäviin. Mikäs sen parempi syy, kun kunnon avautuminen?

9. Valittamisella voi saada muutosta aikaan. Siis ihan muutenkin kun siellä kotioloissa.

Tietenkin on todella rasittavaa ja aivosoluja tappavaa, jos jatkuvasti valittaa ja esittää kaikki asiat negatiivisesti. Pitäisi myös kiinnittää huomiota valituksen kohteeseen. Kohteen valinnassa minä olen aika huono ja siksi aika usein hieman väärinymmärretty. Valittamiseen kuitenkin kannattaa liittää yleinen positiivisuus, ettet kuitenkaan menetä kaikkia kavereita!

Valittaminen on niin yleistä, että kaikki sitä joskus tekevät, jopa Isäntä valittaa vaikkei sitä myönnäkään. On kuitenkin (pelottavia) ihmisiä, jotka eivät juurikaan koskaan valita. Tämä on asia, jota en ymmärrä, sillä pakko sen turhautumisen on jonnekin kerääntyä. Purkautuuko se sitten kerralla kaikki?! Kaikkia kuitenkin joskus turhauttaa ja ärsyttää.

Ei kuitenkaan kannata toisivasti valittaa sellaisesta asiasta, mille kukaan ei voi mitään tehdä tai asiasta jolle vain sinä itse voit tehdä jotain. Esimerkiksi nämä "olen läski" -valitukset tai "miksi en voita lotossa" -valitukset tai "miksi tein sillon niin/olin niin tyhmä/en ajatellut" ovat toistamiseen ja pidemmän päälle aika ärsyttäviä. Uskoisin myös, että nämä kesänvastaiset valitukseni ovat myös aika ärsyttäviä, mutta onneksi ihmiset yleisesti pitävät kesästä ja onneissaan puolustavat kesää, koska "se vaan on niin ihana".

Hei hyvää hellepäivää ja trooppista yötä! Me päästettiin pupu terassille ja nautittiin ukkosesta.

Hippoja, heppoja ja punoitusta

Oli kyllä pitkästä aikaa oikeasti rentouttava viikonloppu! Perjantaina viikonloppu alkoi ihanalla illanvietolla hyvän ystävän kanssa. Oli ihan luksusta, sillä harvemmin nykyään kukaan ajaa Raumalta Turkuun, koska minulla on tarve avautua ja viihtyy vielä melko pitkään. Sain hän toki kotiinviemisiksi pinkin hipon!

Punk Hippo

Kotona hetkellisesti samanaikaisesti henganneet hipot. 

Lauantai jatkui pitkään nukutulla aamulla, hiljaisella työillalla ja loppuhuipennukseksi Skypettelyä ihanan jenkkivaihtoserkun kanssa!

Sunnuntaina aamuherätyksen jälkeen otettiin kollegan kanssa nokka kohti Mynämäkeä ja "mätsäriä", jossa siskotyttö oli esittelemässä heposiansa. Molemmat pollet sai punaiset ruusukkeet, muttei päässyt jatkoon. Nättejä oli kyllä! Harmittavasti vain toisesta pollesta on kuvia, joku oli vähän laiska kuvaamaan.

Iihahaa

Punainen ruusuke!

Niin, ja se aurinko. Välttelin koko ajan aurinkoa ja istuin varjossa. Aamulla rasvasin itseni 50+ aurinkorasvalla ja lisäsin sitä 2 kertaa päivän aikana. Seisoin auringossa alle tunnin ja kuinka kävi?

Ei nyt kauheen paha vielä.

Tämä jo kirveli.

 Kaikenkaikkiaan ihanan aktiivinen viikonloppu ja nyt voi kaikessa rauhassa istua kotisohvalla telkkaria katsellen ja nauttia siitä tunteesta, joka tulee, kun on tehnyt oikeasti jotain. Tämä tunne kun minulle tulee jostain syystä aika harvoin.

Ensimmäinen kesäahdistus

En tykkää kesästä.

1. Kesällä on kuuma. Kylmällä voi aina laittaa lämmintä lisää päälle, mutta kuumalla ei voi riisua itseään loputtomasti. Lisäksi, lisälämmitys ei aiheuta flunssaa ja kurkkukipua niin kuin kylmää puhaltava ilmastointi.
2. Kesällä aurinko paistaa ja olen aurinkoallerginen. Palan aina ja todella helposti, saan ihottumaa, joka kestää läpi kesän ja jos altistun päivän aikana liikaa auringolle, nousee illalla lämpö.
3. Kesällä on tuskaista löytää autopaikka. Autopaikan löytämistä hankaloittaa se, että varjopaikkoja on liian vähän. Mikään ei ole kamalampaa kuin tuskaisen kuuma auringonlämmittämä auto.
4. Tuskaisen kuuma auringonlämmittämä auto.
5. Peittäviä hellevaatteita ei juurikaan ole. Tämä on aika tuskallista, jos selkää ja rintakehää peittää aurinkoihottuma ja yrittää muutenkin suojautua auringolta muutenkin kuin vain aurinkorasvalla.
6. Kaikki haluavat aina terassille ja aurinkoon ja sellaisia pöytiä ei juuri ole, missä puolet olisi varjossa ja puolet auringossa. Varjopaikat on vapaita, mutta kuka sinne nyt haluaisi??
7. Automatkat on tuskallisia kun aina ikkunan läpi palaa jompi kumpi käsi.
8. Kesällä on valoisaa ja nukkuminen on tästä syystä hankalaa.
9. Hikoilee jatkuvasti.
10. Olen ihovammainen (atoopikko) ja aurinkoihottuman hoitoon ainut toimiva keino on vahva kortisoni joka 1) ohentaa ihoa. 2) herkistää auringolle (yllätys!). 3) aiheuttaa punoitusta. 4) parantaa ihottuman vain hetkellisesti. Viikon päästä se on kaksi kertaa pahempi.

Ahh, kesä.. (haista sarkasmi)

Oikeastaan ainut hyvä puoli, mitä kesästä keksin, on se, että öisin on kiva valvoa. Harmi vaan, että nykyään se sotkee unirytmin ja sitä tulee tehtyä liian vähän, koska on päivätyössä. Baarityön aikana se ei haitannut.

Onneksi pääsin auringolta karkuun tänne näytteenottoharrastukseen. Kärsikää te muut viikonloppua auringossa! HA!

Isännän suusta, osa 1

"Wife beateri (miesten hihaton paita) ei sovi kyllä kellekkään! Ainakaan tollaselle ruipelolle (näkyi ravintolan ikkunasta)! On tol kyl varmaa lihaksia enemmän ku mulla, mut silti! Ehkä jolleki lihaskimpulle? Eeeei, mut Vin Dieselille sopii! Se onki sitte kyl ainut."

"Mutta ruoka oli hyvää!", kun keittiö oli kaoottisessa kunnossa (tomaattikastiketta ympäri liettä ja lieden takaseinässä sekä uuniluukussa, kaikki käytetyt maustepurkit pöydällä, sipulinkuoret roskislaatikossa roskiksen vieressä, likaiset kauhat ja lusikat lavuaarissa) vielä NELJÄ päivää sen jälkeen, kun isäntä oli valmistanut lasagnea.

Isäntä istui sohvalla telkkaria katsellen. Olen muutaman kerran saattanut mainita hänelle sohvalle/tuolille/lattialle jätetyistä vaatteista. Hän kaiveli sohvan väliä siinä televisiota katsellessaan ja nosti sieltä pian mustan vaatekappaleen. Hän nosti katseensa minua kohti ja totesi todella huonosti imitoiden, silmät ammollaan ja hyvin syyttävä ilme kasvoillaan: "mikäs tämä on? Nooh? Mikäs tämä on?!" Hän suoristi vaatekappaleen ja jatkoi: "mun paita.." Hän selkeästi toivoi, etten olisi kuullut tätä ylidramatisoitua esitystä, mutta huomatessaan ilmeeni, hän vielä jatkoi: "ei mua haittaa et se on siellä! Itseasiassa, laitampa sen takas sinne."