Tein positiivisen raskaustestin omien laskujeni mukaan 3+6 (myöhemmin muuttuneen lasketun mukaan 3+3). Mitään oireita ei ollut, eikä kuukautisetkaan olleet vielä myöhässä. Tein testin varmuuden vuoksi ennen, kun avasin illalla oluen. Jäi se olut avaamatta.
Aivan alkuaika oli hyvin oireetonta. Pahoinvointia alkoi ilmetä raskausviikolla 7. Aamut olivat helpompia ja oireet pahenivat iltaa kohden. Välillä tuntui, ettei pahoinvointia ollut ollenkaan ja välillä sitä oli tunnistavinaan selvästi. Kävimme varhaisultrassa Perhe-Artessa omien laskujeni mukaan viikoilla 6+4 ja ultralla näkyi täysin viikkoja vastaava pikkukaveri sekä syke. Samoihin aikoihin alkoi alavatsan reunoilla pistävää repäisymäistä kipuilua.
Pahoinvointi jatkui. Lämmin ruoka etoi. Syöminen olisi auttanut pahoinvointiin, mutta ruuan ajatteleminen ällötti. Parhaiten maistuvat ruuat olivat graham-lihapiirakat, paahtoleipä ja Hesburgerin juustohampurilainen. Normaalisti juon paljon vettä, mutta vesi ällötti ja join paljon mehuja. Raskausviikolla 8 Lily sairastui koronaan, jonka oireet hänellä kestivät päivän. Tein itse positiivisen koronatestin 7+6. Olin ottanut kolme rokotetta, mutta koronan myötä voimattomuus ja pahoinvointi pahenivat toden teolla. Kävin heti 8+0 virallisessa testissä ja matkalla oksensin autoon. Olin aivan loppu ja pystyin hädin tuskin kävelemään. En pystynyt syömään tai juomaan mitään ja loppuvaiheessa myös haju- ja makuaisti katosivat kokonaan. Neuvolassa reagoitiin raskausajan koronaan melko vakavasti. Minulle soitettiin tartuntatautiyksiköstä lisäkysymyksiä ja sanottiin, että antikoagulanttihoito (napapiikit) aloitettaisiin ja minuun oltaisiin tästä yhteydessä. Yhteydenotto kesti kuitenkin useamman päivän, eikä sitä lopulta aloitettu, sillä korona oli jo ohi yhteydenoton hetkellä.
Korona ja mahdollisesti sen aikainen syömättömyys aiheutti pahoinvoinnissa jonkinlaisen hyperpiikin. 9+1 kävin terveyskeskuksessa tiputuksessa saamassa hieman nestettä, joka helpotti oloa paljon. Sain myös pahoinvointiin Primperania. Samoihin aikoihin oli neuvolan ensikäynti, jossa olo oli vielä melko heikko.
Pahoinvointi loppui kuin seinään 9+4. Pienen pientä etomista oli edelleen, mutta aiemman kaltainen pahoinvointi loppui. Oireiden loppuminen tietenkin pelästytti ja varasimme ajan ultraan varmistamaan, että kaikki on hyvin. Kävimme Kaunis Odotuksessa ultrassa 10+0 ja siellä heilui päiviään vastaava pikkutyyppi, jolla oli kaikki hyvin. Tämän jälkeen pystyin jo hieman nauttimaan äkisti helpottaneesta olosta. Kävin myös seulontaverikokeissa ja varasin ajan NT-ultraan.
Raskausviikolla 11 pohkeeni alkoi kipeytyä ja kävin varmuuden vuoksi lääkärissä Dextrassa, jotta poissuljetaan laskimotukos. Lääkärillä mitattiin FIDD, joka oli normaali, mutta sain varmuuden vuoksi lähetteen Jorviin ultraan. Odotimme Jorvin päivystyksessä turhaan monta tuntia, kunnes pääsin lääkärille, joka lähetti minut kotiin ja varasi ajan ultraan alkavalle viikolle. Meidän piti miehen kanssa viettää päivä Turussa Aurajoen rannalla kesäpäivästä nauttien, mutta sen sijaan vietimme päivän eri hoitoyksiköiden odotustiloissa. Kävimme kuitenkin kauniin kesäpäivän päätteeksi hakemassa Lily Turun seudulta isovanhemmiltaan.
Raskausviikolla 12 alkoi ihossa olla huomattavissa muutoksia. Iho on normaalia kuivempi, kasvoissa on paljon hormoninäppyjä, hiukset eivät rasvotu normaalisti ja päänahka on kuiva ja kutiseva ja minulle tuli kipeitä ihonalaisia finnejä selkään ja kasvoihin. Verikokeiden mukaan hemoglobiini oli laskenut, vaikka olin koko raskausajan syönyt monivitamiinia, jossa on myös rautaa. Pientä etomista oli edelleen havaittavissa, mutta pääasiallisesti muut raskausoireet ovat helpottaneet. Sain kaverilta lainaan dopplerin, jolla sydänäänet löytyivät nopeasti. Yllättävän alhaalta alavatsalta ääniä sai metsästellä, mutta löytyivät joka tapauksessa. Ulkoilu tuntuu taivaallisen ihanalta.
