Piknik Viikkarilla

Oltiin lauantaina Lilin ja entisen näytteenottoharrastuksen työporukan kanssa risteilyllä! Se oli Lilin ensimmäinen ruotsinristeily, Tallinnassahan Lili on jo käynyt. Päivä oli kovasti rankka sekä äidille, että Lilille. Lili juoksenteli käytävillä ihan päättömästi ja äiti koitti vähintään yhtä päättömästi pysyä perässä. Oltiin piknik-risteilyllä, eli lähdettiin aamulla Amorellalla ja tultiin Maarianhaminan kautta Gracella takaisin.

Noin 50 kertaa matkan aikana kuulin lauseen "ei hän kyllä ainakaan vierasta". No ei kyllä vierasta. Edellisestä poikkeavat huomiot olisivatkin olleet jokseenkin kummallisia ottaen huomioon kädet levällään ihmisiä vastaan juoksevan, leveästi hymyilevän Lilin, joka joskus päätyi jopa halailemaan jonkun jalkoja. Suhteellisen sosiaalinen ja aikas rohkea neiti siis kyseessä.

Käytiin vähän leikkipaikoilla, jotka ainakin pallomeren suhteen olivat äitiä kauhistuttavia. Noin 10 4-10 vuotiasta lasta hautautumassa palloihin ja hyppiessä päättömästi melkein toistensa päälle ilman yhden yhtä aikuista siinä pallomeren reunalla. Siinä koitin parhaani mukaan Liliä hieman suojella suuremmilta kolauksilta ja estää ketään hyppäämästä Lilin päälle. Lopulta tulin siihen tulokseen, että mentaliteettini ei riitä tilanteen seuraamista, joten jätin muut lapsen sinne keskenään, otin Lilin kainaloon ja mentiin muualle leikkimään. Siis juoksemaan hyttikäytäville. Menomatkalla Amorellalla oli paljon kivempi ja monipuolisempi leikkipaikka, ilman sitä pallomerta.

Hyvin meni matka ja hauskaa oli. Oli ihana nähdä entisiä työkavereita ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen! Ihan uskomatonta, että aika menee niin nopeasti, mutta silti se tuntuu ikuisuudelta! Toivottavasti nähdään heitä taas!