Rv 17

Viimisiä aikoja töissä. Ahh että tuntuu ihanalta ajatukselta jäädä vaan kotiin! Vaikkakin kaikki aika menee pääsykoekirjojen parissa, nautin silti kotona oleilusta kissojen kanssa. Jopa omaksi yllätyksekseni, ensimmäiset pitkät päivät kotona ei ahdista yhtään!

Syöminen on vieläkin jokseenkin hankalaa ja hidasta. Oloa helpottaa huomattavasti päivien rytmittäminen ja siitä syystä herään aamuisin ihan niinkuin ennenkin ja syön kuten töissäkin, välipalaa x 2 ja lounaan päivän aikana. Iltaisin käydään joskus vähän kävelemässä nyt kun Isäntä on illat kotona.

Isäntä huomautti ensimmäisen kerran vatsasta. Olin kyllä kovin mielissäni kommentista, sillä itse en vatsan kasvua ole juuri huomannut. Rasvailen kylkiä ja vatsan ihoa ahkerasti iltaisin, tällä hetkellä The Body Shopin kaakaovoi-body butterilla. Jostain syystä (liekö hajusteet vai ihovamma muuten), lantionluiden päällä on aika suuret punaiset kesivät alueet, jotka eivät tosin kutise tai oireile muuten, mutta ovat kovin ruman näköisiä ja kuivia alueita. En pääse niistä millään eroon ja olen jo pääosin luopunut ajatuksesta niiden johtuvan hajusteista, juurikin sen oireettomuuden vuoksi. Pelkään lähinnä pintakuivan ihon arpeutumista mahan kasvaessa. Eipä sitä tosin kauhean tehokkaasti estetä, lääketieteellinen kanta kun on, että raskausarpia ei voi ehkäistä. Yrittänyttä ei kuitenkaan laiteta ja meinaan hieroa rasvaa vatsan seudulle koko raskauden ajan!

Viikonloppuna vaatevarastoon eksyi äitiyshousut! Tosin, tämä ei johtunut ylisuuresta mahasta, vaan enemmänkin laihtumisesta ja hieman eteenkasvaneesta mahasta. Housut eivät siis istu. Ainoat edes jostain istuvat housut ovat korkeavyötäröiset, jotka pysyvät ylhäällä sukkahousujen ja sen mahan ansiosta, ja nekin istuvat vaan siitä mahan kohdalta. Harva ostaa äitiyshousuja laihtumisen vuoksi, mutta eipä kauhean järkevältä tunnu ostaa pienempiä housuja tässä vaiheessa. Ne istuu! Ja hyvin!

Mitään vaivoja ei oikeastaan ole. Välillä joidenkin liikkeiden yhteydessä mahaan pistää, mutta kipu menee nopesti ohi kevyesti painamalla. Alavatsassa tuntuu tiettyjen rasitusten tai ärsykkeiden (mahallaan makuu) aikana ja jäljiltä painetta, ihan kun joku siellä ilmottaisi että "lopeta, mä litistyn!" Kovasti olen liikkeitä koittanut tunnustella, mutta ei juuri mitään tunnu. Ei ainakaan mitään käsitystä mistään "kuplimisesta" tai "kalan evän kosketuksesta" tai mistään muustakaan mistä ihmiset puhuu.

Tällä viikolla käytiin hakemassa myös se baby box Lastentarvikkeesta ja tutustuttiin vähän taas vaunujen ja lastentarvikkeiden maailmaan. Tajusin myös, että olen ollut koko viikon mielessäni viikon vähemmän raskaana. Aika ilmeisesti kuluu niin hujauksessa, että yllätys oli mieluinen kun tajusinkin olevani viikon pidemmällä.

Sateet ovat saapuneet tänne keväiseen Turkuun. Sitä suuremmalla syyllä ei harmita yhtään lueskella kotisohvalla viltin alla kehräävä kissa vieressä! Ulkona sataa räntää.