maista maista porkkanaa

Olen koko ajan ajatellut, että täysimetän niin kauan kun pelkästään maito lapselleni riittää. En ollut sen tarkemmin itselleni määritellyt, että mitkä ovat ne merkit, kun maito pelkästään ei enää riitä. Kenties notkahdus painossa tai jotain? Suositusten mukaan kiinteät tulee aloittaa 4-6 kuukauden iässä, vähän riippuen mistä ja keneltä kysyy, joten ehkä itsellenikin tuo 6 kuukautta on ollut jonkinnäköinen tavoite.

Muutama viikko sitten kylvetin Liliä ja totuttuun tapaan Lili imeskeli käsistään kylpyvettä. Loiskis loiskis, sormet suuhun ja slurps slurps. Ottaessani Lilin pyyhkeen sisään ajattelin, että annetaan nyt sitten hänelle vettä, jos hän sitä niin kipeästi halajaa. Annoin lusikalla vettä ja Lili imaisi sen melkeimpä heti. Annoin toisen lusikallisen ja vielä kolmannen ja kaikki Lili imaisi melko ahnaasti, vaikka nälkäinen hän ei ollut. Aina silloin tällöin annoin lusikallisen vettä, kunnes noin viikkoa myöhemmin ajattelin kokeilla samaa lasilla. Laitoin lasiin vettä ja tarjosin Lilille. Lili otti hienosti lasin reunan suuhunsa! Alkuun oli vähän hassua, kun ei hän oikeen tiennyt kummalle puolelle lasia se kieli kuuluisi laittaa. Hienosti hän lasin reunalta joi, kun vihdoin se kieli löysi vähän paikkansa. 

Pari päivää tästä isovanhempieni luona annoin Lilille ruokapöydän ääressä ollessamme kurkkua imeskeltäväksi. Kotiin päästyämme ja itse syödessäni Lilin huudellessa lattialla sitterissä tylsyyttään nostin Lilin ruokapöydän ääreen ja annoin sille käteen palan porkkanaa. Siinä me yhdessä syötiin. Tai noh, Lili "söi". Hän on silloin tällöin saanut vettä lusikalla, lasista ja noin kerran päivässä imeskeltäväksi porkkanaa tai kurkkua. 

Nyt on se hetki, kun katson tuota pientä ihanaa lastani, jota olin ehkä jotenkin ajatellut täysimettäväni puoli vuotta. Hän seuraa syömistäni, avaa suunsa helposti lusikalle, nielee D-vitamiinitipatkin lusikasta ensiluokkaisen hienosti, nauttii saadessaan liittyä ruokapöydän ääreen ja tykkää todella paljon uusista jutuista. Hänelle ei ehkä enää maito pelkästään riitä. Painossa ei ole tosin mitään valittamista.

Kun ensimmäisen kerran kiinteiden aloitus kävi mielessäni, pyyhin sen pois ajatellen, että tyttäreni ei ole valmis. Hassua sinänsä, sillä tässä erään toisen samanikäisen vauvan äidin kanssa keskustellessamme olemme molemmat tulleet siihen tulokseen, että se puolen vuoden täysimetystavoite ei ehkä niinkään ollut lasta varten, vaan äitiä. Kuinka kamalalta se tuntuu, että meidän vauvat kasvaa niin kovaa vauhtia, että niille aloitetaan jo kiinteät! Vaikka lipsuisimme puolen vuoden täysimetystavoitteesta, emme petä lapsiamme kuten ehkä petämme itsemme. Kuitenkin se lapsen edun pitäisi mennä edelle. Miksi ei, jos koen lapseni olevat siihen valmis?

Miten nämä päätökset on äitiyden pehmentämille aivoille niin vaikeita!? Kuten tämä ihana äitikaveri sanoi: kun nämä menevät kouluun, ketä oikeasti kiinnostaa onko se lapsi kasvanut korvikkeella, tissimaidolla ja missä iässä kiinteät on aloitettu? Ketään ei kiinnosta. Edes nuo miehet ei ymmärrä tätä suurta kiinteiden aloitus -dilemmaa, joten tässä tilanteessa on hyvä että on samassa tilanteessa olevia äiti-ystäviä. 

Huomenna rakas pienokaiseni on viiden kuukauden ikäinen ja tänään hän maistoi ensimmäisen kerran porkkanaa. 

"öööh, en nyt ihan tiedä mitä tästä tykkään..."

"No annappa sitten lisää!!"

"Nams nams!"

"Niin MITÄ sä mulle oikeen syötät?"

Yllättävän hyvin meni. Oletin, että Lili työntää heti kaiken kielellä ulos, mutta hän ihan oikeasti nieleskeli ja maistelikin. Ja oli vielä kovin tyytyväisen oloinen. Seuraavaksi jännätään tuleeko mitään oireita.